Valtiovarainministeriön joulukuussa julkaiseman virkamiespuheenvuoron mukaan julkisen talouden kestävyysvaje on yhdeksän miljardia euroa. Siitä olisi päästävä eroon kahden seuraavan hallituskauden aikana.
Tämä tarkoittaa valtion talouden huolellista nuotitusta eli leikkauksia ja veronkorotuksia sekä työllisyyttä ja talouskasvua edistäviä rakenteellisia toimia.
Valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkö Mikko Spolanderin mukaan yhteiseen partituuriin tarvitaan kaikki – myös eläketurva.
– Eläkejärjestelmässä ei ole akuuttia ongelmaa. Mutta on löydettävissä muutamia ruuveja, joita voisi säätää, hän sanoo Työeläke-lehdessä.
Spolander viittaa virkamiespuheenvuoron taustamuistioon, Eläkejärjestelmän vakaus ja sosiaalinen kestävyys, jossa on viiden kohdan kehityslista. Muistion tilannekuva perustuu Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmiin: matalan syntyvyyden takia eläkemaksussa on korotuspainetta 2050-luvulta alkaen.
VM:n mukaan nykyiset vakauttajat, elinaikakerroin ja elinajanodotteeseen sidottu eläkeikä, eivät reagoi riittävästi riskeihin. Tarvitaan uusi vakautusmekanismi, joka jakaa esimerkiksi heikosta syntyvyydestä tai sijoitustuotoista aiheutuvan maksutaakan työikäisten ja eläkeläisten kesken.
Nykymuodossa rahoitustaakka on kokonaan nykyisten ja tulevien työikäisten harteilla, ja heidän saamansa vastine eläkemaksuille on huomattavasti suuria ikäluokkia pienempi.
Esimerkiksi vuosina 1945–1950 syntyneet saivat eläkemaksuilleen 4–5 prosentin sisäisen reaalituoton. 2000-luvulla syntyneiden vastaava tuotto uhkaa jäädä vajaaseen kahteen prosenttiin.
Spolanderin mukaan uusi vakautusmekanismi olisi iso ja moniulotteinen eläkeuudistus, joka ravistelisi järjestelmän periaatteita.
– Se on vuosien työ. Trimmaus on helpompi aloittaa rönsyistä.
Karsittavilla rönsyillä Spolander tarkoittaa osaa palkattomien aikojen eläkekarttumista, kuten tutkinnosta ja ansiosidonnaisilta työttömyysjaksoilta kertyvää eläkettä. Molemmat etuudet ovat ministeriön mielestä heikosti perusteltuja.
– Tässä on taustalla back to basics -ajattelu, työeläke kertyy työstä. Jos pitää etsiä säästökohteita, karsisin mieluummin rönsyjä, jotka eivät ole perusajatuksen mukaisia, Spolander sanoo.
