Lääkäritaustaisen kansanedustaja Oskari Valtolan (kok.) mukaan lainsäätäjien tulee luottaa lastensuojelun ammattitaitoon, eikä kuormittaa ammattilaisia liiallisella byrokratialla.
Hänen mukaansa lastensuojelun laatu on viime kädessä ammattitaidosta kiinni, kuten lääkärin ammatissa.
– Sosiaalipalveluissa pätee mielestäni sama lainalaisuus kuin terveyspalveluissa. Mikään pykälä ei voi korvata lääkärin ammattipätevyyttä. Lääkäri on se, joka tekee diagnoosin, ei lainsäätäjä. Samaa voi sanoa sosiaalipalveluista. Liika byrokratia ei auta sosiaalialan ammattilaista laadukkaassa työssä, vaan estää keskittymästä olennaiseen, Valtola sanoo tiedotteessa.
Hän painottaa, ettei vika ole ammattilaisissa. He ovat Valtolan mukaan syyttömiä lastensuojelupalveluiden ylijuridisoitumiseen.
– Selvitysten mukaan kiinnostus alanvaihtoon on ammattilaisten keskuudessa hälyttävän suurta. Meidän on pakko karsia turhaa kirjaamistyötä, jotta ammattilaiset voivat keskittää työtunteja lasten kohtaamiseen. Ammattilaisten ajasta pääosan pitää olla lasten, nuorten ja perheiden kohtaamista, ei paperityötä ja byrokratiaa, hän sanoo.
Valtolan mukaan sosiaalipalveluissa lainsäätäjän lähestymistapaa pitää kääntää raportoinnin painottamisesta asiakastyön painottamiseen.
– Lähes kaikissa tilanteissa lapsi tulisi arvioida tapaamalla kasvotusten ja tarkkailemalla vuorovaikutusta esimerkiksi vanhemman kanssa. Erityisesti pienten lasten osalta etätapaamisia on hyvin vaikea perustella.
Kuten muualla sote-kentällä, myös lastensuojelussa on Valtolan mukaan kiinnitettävä huomioita henkilöstön väsymiseen, vaihtuvuuteen sekä riittävään tuen saantiin.
– Työssä oppiminen ja kehittyminen edellyttää hyvää tiimityöskentelyä sekä esimiestaitoja. Hyvinvointialueiden tulisi kiinnittää huomiota urapolkuihin ja niiden kehittämiseen, sillä selkeä uraväylä auttaa jaksamaan kuormittavien työjaksojen yli. Lisäksi meidän täytyy laatia kansalliset mittarit ja kriteerit laadukkaalle lastensuojelutyölle, jotta työntekijöillä on selkänojaa arjessaan, Valtola luettelee.
– Lasten elämässä vuosi on pitkä aika ja lasten arki-ilmiöt muuttuvat nopeasti. Niihin pitää kyetä reagoimaan viikoissa tai kuukausissa, ei vuosissa. Siksi jatkuva kehittyminen on välttämätöntä. Lainsäätäjä ei kykene toimimaan niin nopeasti. Vain ammattitaitoiset työntekijät voivat pysyä lasten arjessa kiinni, hän sanoo.