Yhdysvaltojen, Kanadan ja eurooppalaisten Nato-maiden välinen liittosuhde elää amerikkalaistutkija Max Bergmannin mukaan renessanssia. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on kohdistanut Washingtonin huomion Eurooppaan tavalla, jollaista ei hänen mukaansa ole nähty sitten 1990-luvun, jolloin Nato sai lukuisia uusia jäsenmaita ja Balkanilla käytiin sotaa.
– Yhdysvallat on tukenut Ukrainaa massiivisin asetoimituksin, yhdistänyt länsimaat ennennäkemättömään talouspakoterintamaan ja lujittanut Natoa sijoittamalla lisäjoukkoja Eurooppaan. Viimeisen sukupolven aikana on vaikea nähdä aikaa, jolloin transatlanttiset suhteet olisivat olleet vahvemmat, Center for Strategic and International Studies -ajatushautomon Eurooppa-ohjelmaa johtava Bergmann kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä.
Yhdysvaltojen pitäisi kuitenkin hänen mielestään edelleen pyrkiä varmistamaan, että Eurooppa kantaa itse ensisijaisen vastuun turvallisuudestaan. Siksi Nato tarvitsee hänen mukaansa aidon eurooppalaisen pilarin. Samaan aikaan Euroopan unionin olisi otettava paljon nykyistä aktiivisempi rooli puolustuskysymyksissä.
Vaikka eurooppalaiset valtiot ovat viime vuosina lisänneet tuntuvasti puolustusmenojaan, ongelmana on Bergmannin mukaan yhä se, että lisäykset eivät kohdistu Euroopan yhteiseen puolustukseen.
– Euroopan ei pidä vain käyttää enemmän rahaa puolustukseen, vaan myös järkeistää ja yhtenäistää ponnistelunsa, hän toteaa.
Näin EU voisi edetä
Eurooppa tulisi Bergmannin mielestä pyrkiä toimimaan yhtenä blokkina Naton sisällä ja kehittämään toimintakykyiset eurooppalaiset taistelujoukot joko Yhdysvaltojen kanssa tai ilman sitä.
Naton eurooppalaisen pilarin luominen edellyttäisi hänen mukaansa EU:n voimaannuttamista.
Unionin yhteinen valuutta ja keskuspankki tarjoavat EU:lle taloudellisen perustan vahvan yhteisen puolustuksen rakentamiselle, instituutiot puolestaan oikeudelliset edellytykset puolustusteollisuuden rationalisoinnille. EU voisi ottaa ensisijaisen roolin Euroopan puolustuksen rahoittamisessa ja paikata jäsenvaltioiden kapasiteetin jättämiä aukkoja esimerkiksi ilma- ja ohjuspuolustuksen, ilmatankkereiden ja kuljetuskaluston hankkimisessa.
– Mikään ei estä EU:ta ostamasta sotatarvikkeita, jotka voitaisiin osoittaa jäsenvaltioiden tai Naton käyttöön. EU voisi esimerkiksi rahoittaa suurten ampumatarvike-erien ja täsmäohjautuvien ohjusten hankintoja. EU on jo toiminut samankaltaisessa roolissa Ukrainassa myöntämällä uudesta rahastostaan 2,5 miljardia euroa niille jäsenmaille, jotka toimittavat aseita Ukrainaan, Bergmann toteaa.
Uhkana hänen mukaansa on, että poliittiset suhdanteet kehittyvät jo lähivuosina tavalla, joka johtaa siihen, että Yhdysvallat kääntää selkänsä Euroopalle. Toinen uhkakuva on se, että Venäjään aletaan jälleen suhtautua paperitiikerinä, jolloin kiinnostus transatlanttista yhteistyötä kohtaan saattaisi nopeasti hiipua. Molemmissa tilanteissa olisi tärkeää, että Euroopan oma puolustuskyky olisi olennaisesti nykyistä paremmalla tolalla.