Europarlamentaarikko Mika Aaltola (kok.) luonnehtii, että maailma on siirtymässä epäjärjestyksen aikaan.
– Elämme siirtymäkautta: vanha maailmanjärjestys horjuu, mutta uusi ei vielä kanna. Tilalle on nousemassa epäjärjestyksen monikerroksinen kudos – ja Suomi on sen reunasaumoissa. Siksi meidän kannattaa panostaa Pohjolan ja Euroopan turvallisuuteen, Aaltola kirjoittaa blogissaan.
Sääntöihin perustuva maailmanjärjestys alkaa kuulostaa Aaltolan mukaan yhä enemmän nostalgisilta rituaalilauseilta kuin realistisilta kuvauksilta kansainvälisestä todellisuudesta.
Historiallisesti tällaiset siirtymävaiheet ovat ilmenneet sotina, väkivaltana, katkenneina kauppavirtoina ja hallitsemattomina väestöliikkeinä.
Uutta epäjärjestystä Aaltola hahmottaa kuuden rinnakkaisen mallin kautta.
Anarkiassa vahvat tekevät mitä voivat ja heikot mitä heidän on pakko.
– Westfalenin rauhan jälkeinen Eurooppa tarjosi tästä esimerkin: hajautettu valta, vaihtuvat liittoumat ja jatkuva varustautuminen. Nykymaailmassa YK:n toimintakyvyttömyys kuvastaa samankaltaista tilaa – kun pysyvät jäsenet kyräilevät toisiaan, eikä Venäjällä tai Kiinalla ole syytä pelätä seurauksia. Kukaan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta.
Moninapaisessa järjestelmässä taas ei synny vakautta, vaan pysyvää kilpailua.
– Tänään Yhdysvallat, Kiina, EU, Intia ja Venäjä muodostavat kilpailevia valtakeskittymiä. Keskinäisriippuvuus ei poista konfliktien riskiä – se vain tekee niistä arvaamattomampia ja seurauksistaan hallitsemattomampia.
Johtajuusvajeen mallissa Yhdysvallat epäröi johtajuudessaan, järjestys rakoilee.
Aaltolan mukaan Donald Trumpin ulko- ja turvallisuuslinjaukset korostavat tätä muutosta: liittoutumien arvoa kyseenalaistetaan, ja autoritaariset haastajat täyttävät syntyvää tyhjiötä.
Neljäs malli on epävakaa kaksinapaisuus:
– Kylmän sodan logiikka oli selkeä mutta uhkaava. Nykyinen Yhdysvaltain ja Kiinan välinen vastakkainasettelu on epämääräisempi: ideologiat ovat haalistuneet, taloudet kietoutuneet yhteen ja pelotevaikutus toimii epäsymmetrisesti – jos toimii ollenkaan.
Nähtävissä on Aaltolan mukaan myös feodaalimaista pirstoutumista.
– Keskiajan Euroopassa valta oli hajautunutta ja henkilöitynyttä. Tänään globaalit teknologiayhtiöt, miljardöörit, rikollisverkostot ja tekoälytoimijat muodostavat uuden vallankäytön kentän.
– Trumpin ympärillä nähtävä liehittely kuvastaa aikaamme: valtioiden välistä politiikkaa käydään yhä enemmän henkilökemioiden, ei instituutioiden, ehdoilla, hän jatkaa.
Harmaassa sodankäynnissä sodan ja rauhan raja on hämärtynyt.
– Informaatiosota, kyberhyökkäykset, taloudellinen kiristys ja sijaissodat ovat nykypäivää. Venäjä, Kiina ja Iran toimivat kukin omilla hybridivaikuttamisen tasoillaan. Konfliktit eivät ala yhdellä iskulla – ne hiipivät harmaiden operaatioiden sumussa. Lähellä tapahtuvat operaatiot valmistelevat sotaa, kauempana ne pyrkivät estämään muita puuttumasta siihen, Aaltola toteaa.
Hänen mukaansa kaikki kuusi mallia ovat läsnä samanaikaisesti. Vanha maailmanjärjestys on kuolemassa – uusi ei ole vielä syntynyt.
– Suomi ei ole tilanteen passiivinen tarkkailija. Meidän on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa rakennettava kestävää puolustusta Venäjän varalta ja rauhan säilyttämiseksi. Tarvitsemme nopeita toimia kansallisten suorituskykyjen vahvistamiseksi, eurooppalaisen puolustusyhteistyön tukemiseksi ja NATO-suhteiden varjelemiseksi, Aaltola kirjoittaa.
– Epäjärjestyksen maailmassa selviävät ne, jotka varaavat, vahvistavat ja varautuvat ajoissa.
Sääntöihin perustuva maailmanjärjestys on yhä useammin loitsu kuin todellisuus. Elämme siirtymäkautta: vanha maailmanjärjestys horjuu, mutta uusi ei vielä kanna. Tilalle on nousemassa epäjärjestyksen monikerroksinen kudos – ja Suomi on sen reunasaumoissa. https://t.co/qGU49huFsj
— Mika Aaltola (@MikaAaltola) July 8, 2025