The Times kertoo venäläisten ukrainalaisia ja erityisesti ukrainalaissotilaita vastaan harjoittamasta seksuaalisesta väkivallasta. Lehti on haastatellut pultavalaista psykologia Anželika Jatsenkoa, jonka vastaanotolle tulevat hoidettaviksi vakavimmat tapaukset alle 35-vuotiaista miehistä.
Jatsenko kertoo kahdesta hoidettavanaan olleesta ukrainalaissotilaasta 25- ja 28-vuotiaasta, joista toinen oli vapautunut kuukauden ja toinen kolme kuukautta kestäneestä venäläisten sotavankeudesta. He olivat itsetuhoisia ja nuorempi oli jo yrittänyt tappaa itsensä.
– Jos jossain on helvetti, oli heidän kokemansa pahempaa kuin se. Tiesin aiemmista tapauksista, että heitä oli varmaankin kidutettu.
Jatsenko sanoo, että häntä on vaikea järkyttää kaikkien kuulemiensa tapausten jälkeen. Mutta kun nämä miehet kertoivat, mitä heille oli tapahtunut, myöntää Jatsenko, että ensimmäistä kertaa hän ei tullut käyttäytyneeksi ”kuin pätevä psykologi”.
– Kuulemani oli jotakin niin hirveää. Kerroin heille, että minun pitää käydä vessassa, jossa sitten itkin ja itkin. En halunnut heidän näkevän, koska he olisivat voineet ajatella tilanteen olevan toivoton.
Venäläiset olivat mielettömän hakkaamisen jälkeen kastroineet eli kuohinneet ukrainalaissotavankinsa veitsellä.
– Toinen kertoi minulle, ’En ymmärrä miten olen edelleen hengissä, verta tuli niin paljon, luulin kuolevani verenmyrkytykseen’, sanoo Jatsenko ja jatkaa:
– Ja tietenkään kyse ei ole vain fyysisestä vahingosta. Kuvitelkaa, he ovat nuoria miehiä juuri aloittamassa heidän sukupuolielämäänsä ja sitten yhtäkkiä kaikki on ohi. He edelleen tuntevat jotakin, kaikki ne hormonit, mutta he eivät voi tehdä mitään. He eivät voi koskaan olla seksuaalisesti aktiivisia.
Jatsenko huomauttaa, että ”tämä on pahinta mitä voi tapahtua nuorelle miehelle”.
– Heidän omanarvontuntonsa on vaurioitunut niin pahasti ja sitä on mahdotonta unohtaa. Venäläiset sanoivat heille: ”Me teemme tämän, jottette voi saada koskaan lapsia”. Mielestäni tämä on kansanmurhaa.
Sotilaista 28-vuotias halusi vielä palata rintamalle.
– Hän intti värväytyvänsä uudelleen. Hän sanoo häntä tarvittavan ja on helpompi olla paikassa, jossa ei ole naisia. Arvelen, että hän tapahtuneen valossa haluaa tappaa venäläisiä, kertoo Jatsenko, mutta pelkää värväytymishalussa piilevän toinen syy:
– Hän saattaa tuntea elämänsä arvottomaksi ja haluta vain kuolla.
Jatsenko sanoo, että hänen asiakkaansa eivät ole ainoita kuohittuja.
– He kertoivat, että venäläiset kastroivat erittäin taidokkaasti aivan kuin he olisivat entuudestaan osanneet sen. Olen myös kuullut paljon vastaavia hoitotapauksia kollegoiltani.
”Väkivallan jano on venäläisillä verissä”
Jatsenkon isä on venäläinen ja hän itse asui rajan toisella puolen Rostovissa 18-vuotiaaksi asti. Jatsenko lähti opiskelemaan Ukrainaan eikä enää koskaan palannut. Hän ei ole enää tekemisissä isänsä kanssa.
– Tämä väkivallan jano on venäläisillä ’verissä’. Näin sen siellä kasvaessani. He vihasivat aina meitä ukrainalaisia ja väärinkohtelivat naisiamme kuin prostituoituja. Kun sanoin meneväni opiskelemaan Pultavaan, he nauroivat minulle.
Jatsenko sanoo, että ”he eivät voi lyödä meitä taistelukentillä, kun koko maailma auttaa meitä”.
– Joten he tekevät näin — demoralisoidakseen meidät, levittääkseen pelkoa, saadakseen tämän pienen kostonsa. Aivan kuten [Kahovkan] padon tuhoaminenkin [6. kesäkuuta], he eivät voi saada Hersonia, joten he tuhoavat sen.
Myös Pultavan synnytyssairaalan lääkärit kertovat, että heihin ovat ottaneet yhteyttä miehitettyjen ukrainalaisalueiden naiset, jotka ovat joutuneet venäläisten raiskaamiksi. Tekonsa jälkeen venäläiset ovat ruiskuttaneet uhriensa emättimiin ikkunatiivistettä, jotta nämä eivät enää koskaan saisi lapsia.
– Minulla on asiakas Georgiasta ja venäläiset kiduttivat häntä heidän siellä olleen sotansa [vuonna 2008] aikana ja pakeni Ukrainaan. Kun sota alkoi täällä, hän otti heti lapset mukaansa ja lähti maasta sanoen minulle ”Minä tiedän mitä he tekevät nuorille tytöille”. Tuolloin en ymmärtänyt, sanoo Jatsenko päätään pudistellen.
