Mepit vaativat EU:n budjetista lisää tukea jäsenmaille, joihin kohdistuu Venäjän sotilaallinen hyökkäys, hybridiuhkia tai geopoliittisia paineita EU:n itärajalla.
– Torstaina äänin 414 puolesta, 79 vastaan ja 90 tyhjää hyväksytyssä päätöslauselmassa Euroopan parlamentin jäsenet painottivat, että EU:n koheesiopolitiikan tuki itäisille alueille on strateginen investointi koko EU:n turvallisuuteen, selviytymiskykyyn ja tulevaan vaurauteen, tiedotteessa kerrotaan.
Parlamentti kehottaa antamaan itäisille raja-alueille räätälöityä tukea seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2028–2034.
– He haluavat, että 10 prosenttia asiaankuuluvien EU:n välineiden määrärahoista korvamerkitään näille alueille kansallisista ja alueellisista budjettikohdista saatavilla olevien varojen lisäksi.
Meppien mukaan itäisille raja-alueille tarvitaan erityinen lisämääräraha, jossa otetaan huomioon alueiden altistuminen sotaan liittyville hybridi-, väestö-, talous- ja turvallisuuspaineille.
Parlamentti ehdottaa myös erillistä yhteisrahoitusmekanismia hankkeille, jotka toteutetaan alueilla, joilla on erityisiä geopoliittisia kustannuksia.
– Mepit haluavat erityistä Interreg-rahoitusta, jolla kompensoidaan 150 miljoonan euron menetykset Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön keskeyttämisen vuoksi.
– Lisäksi mepit haluavat, että itäiset raja-alueet saavat ensisijaisen etulinjan aseman ja että EU:n yhteisrahoitusosuudet ovat jopa 95 prosenttia tai 100 prosenttia turvallisuuden, häiriönsietokyvyn tai kriittisen infrastruktuurin kannalta ratkaisevan tärkeissä hankkeissa.
Parlamentti on huolissaan itäisiin raja-alueisiin kohdistuvista kasvavista hybridiuhkista, kuten sabotaaseista, kyberhyökkäyksistä, disinformaatiosta, GPS-häirinnästä ja signaalin väärentämisestä, droonihyökkäyksistä, ajelehtivista merimiinoista ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvista hyökkäyksistä.
Mepit kehottavat komissiota ja jäsenvaltioita sallimaan näiden alueiden investoida vuosien 2028–2034 kansallisten ja alueellisten kumppanuussuunnitelmien kautta aloihin, jotka eivät tavallisesti kuulu koheesiopolitiikan piiriin, kuten terveydenhuoltoon, maanteihin, energiaan, kestävään meri- ja digitaaliseen infrastruktuuriin, yhteyksiin, siviilivalmiuteen, selviytymiskykyyn ja kaksikäyttöinfrastruktuuriin.