Journalismin kanssa alkunsa saivat tiedonvälityksen lisäksi myös painovirhepaholainen ja vääristely. Tietoja on muokattu aikaan ja tekijänsä tavoitteisiin sopiviksi.
Varttuneemmat muistavat, kuinka Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen allekirjoituskuvasta itänaapuri käsitteli pois henkilöitä, jotka olivat menettäneet asemansa ja mahdollisesti myös päänsä.
Brittiläisen yleisradioyhtiön BBC:n johtajia erosi, koska yhtiössä oli tuunattu presidentti Donald Trumpin puhetta. Lopputulos muutti journalismin vääräksi tiedoksi.
Tapahtumat saivat liikkeelle perussuomalaiset. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps,) valitteli, että virheet ja vääristelyt ovat politiikan journalismin peruskauraa. Purra kaipaa Suomeen The Telegraphin kaltaista tiedotusvälinettä, joka paljastaisi muiden journalistien virheet ja vippaskonstit.
Purra on vähän oikeassa ja paljon väärässä. Tiedotusvälineet keskittyvät totuuteen ja jättävät toisten virheet niiden itsensä korjattaviksi. Tarvittaessa naapurin moka ”oikaistaan” epäsuorasti tekemällä juttu, jossa asiat ovat kohdallaan.
Virheiden asemesta usein on kyse tulokulmasta. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa tai Maaseudun Tulevaisuudessa on erilaisia näkemyksiä ja johtopäätöksiä metsien hiilinieluista.
Verovaroilla toimiva Yleisradio on poikkeus. Muu media on puuttunut hanakasti Ylen asioihin. Sitä on tapahtunut kahdella tasolla.
Yleisradion rahoitus on jatkuvasti kaupallisen median tähtäimessä. Muutama vuosi sitten Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien päätoimittajat olivat alituiseen järsimässä Yleä. Päätoimittajien puheet olivat viestintäpolitiikkaa ja kamppailua euroista.
Ylen journalismikin on ollut tikunnokassa. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) puolestaan raivostui Ylelle jutusta, jossa hänen väitettiin saaneen eräältä yritykseltä tarvikkeita omakotitalotyömaalleen. Ylen mukaan yritys havitteli jatkourakoita keskustaa lähellä olevalta yhteisöltä.
Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen joutui eroamaan sotkussa, jossa oli mukana silloinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.). Molemmissa tapauksissa muu media seurasi tiiviisti, kun Yle selvitti ja selitti tekemisiään.
Yleisön oikeuksien ja totuuden turvaamiseksi on perustettu Julkisen sanan neuvosto. Valtiovarainministeri Purra voisi antaa Leena Meren (ps.) johtamalle oikeusministeriölle suostumuksensa avata nykyistä enemmän kukkaron nyörejä JSN:lle.
Parasta olisi tietysti se, että media itse kustantaisi kokonaan JSN:n toiminnan. Se tukisi neuvoston itsenäisyyttä ja saattaisi parantaa myös sen toimintaa.
JSN käsitteli sekä Jääskeläisen tapauksen että lautakasajutun. Tarpeelliset päätökset, vaikka niiden sisällöistä voi olla perustellusti eri mieltä.
Purran valitusta ei voi haudata kahdella Yle-skandaalilla. Media ei ole ihan paras ala ruotimaan omia virheitään.
Mitä neukut edellä, sitä suomalaiset perässä. Työministeri Matias Marttisesta (kok.) tehtiin kuva-amputaatio, kun ministeri sijoitettiin ilman toista jalkaansa samaan kuvaan tet-harjoittelijan kanssa.
Ulkomaankauppaministeri Ville Tavion (ps.) päälaelta hävisi ministeriön prosessissa pälvikalju.
Totuuden vääristelystä ja vähättelystä hyötyvät ne, jotka haluavat kärjistää ilmapiiriä.
Kuvia muokkaava ministerin avustaja ja tasapuolisuudesta oman asiansa vuoksi tinkivä agendajournalisti jakavat aseita vastustajilleen. Häviäjinä ovat oma ja työnantajan uskottavuus, journalismi yleensä ja demokratia.
