Verkkouutiset

Olkiluodon ydinvoimalayksiköt. LEHTIKUVA/HEIKKI SAUKKOMAA

Maltti on valttia energiapolitiikassa

Blogi

Kirjoittaja kehottaa muistamaan huomionsa niin puoluekokouksissa kuin aikanaan vaalikentilläkin.
Aku Aarva
Aku Aarva
Kirjoittaja on Energiakaupungit ry:n toiminnanjohtaja.

Polttoaineen hinta on kaksinkertaistunut vuoden takaisesta. Sähkön hinta on yli kolminkertaistunut vuoden takaisesta. Lämmityksen hinta, lämmitysmuodosta riippumatta, on nousupaineen alla valtakunnallisesti. Energian hinta on nyt korkeammalla kuin vuosiin eikä kiihtyvä inflaatio ainakaan auta tilannetta.

Tiivistetysti: Energian hinta tuntuu kuluttajan kukkarossa eikä tilanne ole helppo.

Hintakehitys johtuu pitkälti Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Kiristyneen poliittisen tilanteen, pakotteiden ja vastapakotteiden seurauksena Venäjä on katkaissut muun muassa energiakäyttöön soveltuvien metsäteollisuuden sivuvirtojen, kaasun ja sähkön tuonnin Suomeen. Euroopassa ja maailmalla laajemminkin on käynnissä markkinoiden uudelleenjärjestely, jonka seurauksena raaka-aineiden ja polttoaineiden hinnat ovat nousseet. Venäläisestä fossiilisesta energiasta luovutaan ja EU:n vihreä siirtymä etenee jopa kiihtyvällä tahdilla.

Tällä hetkellä kaupunkienergiayhtiöissä pohditaan kuumeisesti, miten seuraavista lämmityskausista selvitään – ja epäilemättä toivotaan leutoja talvia. Saadaanko metsäteollisuuden sivuvirrat liikkeelle, kestääkö huolto- ja toimitusvarmuus tulevat lämmityskaudet, pystytäänkö tarpeellisia investointeja tekemään ja kuinka nopeasti uudet puhtaat teknologiat skaalautuvat laajaan käyttöön? Näillä kaikilla on suora vaikutus myös energian hintakehitykseen. Tilannetta helpottaa hieman se, että länsimetroakin hitaammin valmistunut Olkiluoto III saadaan vihdoin tuottamaan sähköä kansalliseen verkkoon vielä ennen seuraavaa lämmityskautta.

Venäjän aiheuttaman markkinahäiriön lisäksi energian hintaan vaikuttaa erityisesti ilmastopolitiikka. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali ja fossiilivapaa yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Tämä edellyttää nopeutettuja päästövähennyksiä erityisesti energiasektorilla, jonka tavoitteeksi on määritelty lähes päästötön sähkön- ja lämmöntuotanto 2030-luvun loppuun mennessä. Tällä tiellä ollaan jo pitkällä ja esimerkiksi Energiakaupunkien energiasta yli 65 prosenttia tuotetaan uusiutuvasti. On kuitenkin pidettävä mielessä, että tutkimus- ja kehitystyö ja välttämättömät investoinnit vaativat pääomia ja vakaita markkinoita myös tulevaisuudessa.

Venäjän aiheuttaman markkinahäiriön ja ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi energian hintakehitykseen vaikuttaa myös politiikka – eikä aina positiivisella tavalla. Poliittinen päätöksenteko perustuu parhaimmillaankin valistuneisiin arvauksiin siitä, minkälainen tulevaisuus on. Kun Olkiluoto III:sta aikanaan tehtiin periaatepäätös eduskunnassa, hanketta vastustettiin ympäristöjärjestöjen toimesta valtavalla tarmolla. Yli vuosikymmen myöhemmin vasta valmistunut ydinvoimala osoittautui Suomelle kriittisen tärkeäksi paitsi energian saatavuuden myös ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Eivätkä ympäristöjärjestöt ja -puolueet enää kategorisesti vastusta ydinvoimaa, joka nähdään keinona fossiilisesta energiasta irtautumiseksi.

Suomalaiset ymmärtävät, mistä energian hintojen nousu tällä hetkellä johtuu, mutta kuinka suuri toleranssi tämän poikkeustilanteen pitkittymiselle on päättäjien parissa? Energian nousevat hinnat luovat varsinkin vaalien alle poliitikoille houkutteen liehitellä äänestäjiä, mutta lupaamalla yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista saatetaan aiheuttaa huomattavasti enemmän ongelmia kuin ratkaista niitä.

Näin kesän puoluekokousbakkanaalien ympärillä ja lähestyvien eduskuntavaalien alla onkin syytä muistuttaa poliittisia päättäjiä ja poliittisen kentän syviä rivejä muutamasta seikasta.

Ensimmäisenä on syytä muistaa, että Suomi on markkinatalous, jossa markkinat määräävät hinnan. Poliittisilla päätöksillä markkinoihin vaikuttaminen on pääosin tehotonta ja yhteiskunnalle varsin hintavaa. Jaloja tavoitteita seuraavat häiriöt, jotka pahimmillaan aiheuttavat uusia ongelmia samalla kun vanhat jäävät ratkaisematta. Poliitikoille paras tapa edistää esimerkiksi kohtuullisia energian hintoja on tukea vakaata ja ennustettavaa toimintaympäristöä, jossa energiayhtiöt pystyvät suunnittelemaan tarvittavat investoinnit hallitusti ja pitkäjänteisesti.

Toiseksi haluan muistuttaa, ettei mikään – edes hintojen nousu – ole pysyvää. Energiapolitiikan peruslinja ajaa kustannustehokkuuteen ja vakauteen, ja markkinat korjaavat häiriöitä esimerkiksi kehittämällä uusia energian hankintaketjuja. Tästäkin kriisistä päästään yli ja edessä siintävät varmasti myös hintamielessä paremmat vuodet energian parissa.

Kolmanneksi on todettava jotain päättäjien roolista – sellainenkin nimittäin löytyy. Poliitikkojen tulisi niin kansallisella kuin EU-tasolla asettaa selkeät tavoitteet ja päämäärät, mutta jättää käytännön ratkaisut alan osaajien harteille. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu: EU-tasolla RePowerEU-tiedoksiannossa esitetään aurinkopaneeleja kaikkien rakennusten katoille ja parlamentin ympäristövaliokunta asettui poikkiteloin bioenergian suhteen. Suomessa tällaisia ideologisia ja tiettyjä teknologioita yli muiden suosivia malleja edustavat Ara-tuet, joiden hyötyjä voidaan perustellusti kritisoida.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä haluan muistuttaa, että maltti on valttia energiapolitiikassa. Markkinahäiriöt, joita parhaillaan näemme, ovat tunnetusti myrkkyä kuluttajien lompakolle ja energiayhtiöiden investointihaluille ja -kyvyille. Varsinkaan tällaisina aikoina ei ole varaa poliittiseen populismiin ja irtopisteiden keräämiseen.

Muistakaa nämä huomiot niin puoluekokouksissanne kuin aikanaan vaalikentilläkin.

Ja tehkää hyviä päätöksiä.

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta

Suosittelemme

MAINOS