Kokoomuksen kansanedustaja Ville Valkonen oli mukana parlamentaarisessa työryhmässä neuvottelemassa niin sanotusta velkajarrusta. Eduskunnassa päästiin tiistaina sopuun säännöistä, joilla pyritään hillitsemään Suomen velkataakkaa tulevilla vaalikausilla.
Tässä jutussa hän palaa eilisen sovun taustoihin, mikä oli työryhmän sisällä hankalin vääntö ja vastaa myös kysymykseen, voivatko kokoomus ja vasemmistoliitto olla jatkossa samassa hallituksessa.
Miten merkittävästä asiasta sovussa oli käytännössä kyse?
– Tämä oli erittäin historiallinen sopu, joka lisää ennustettavuutta ja luottamusta Suomen talouden hoitoon. Sopu osoitti sen, että Suomessa pystytään sopimaan vaikeista kokonaisuuksista, kun tilanne on riittävän vakava.
Meillä on nyt olemassa yhteinen tilannekuva eikä jatkossa mene aikaa ja energiaa ongelman mittakaavasta väittelyyn. Vaihtoehtoinen taloustiedehömppä, jossa ajatellaan, ettei velkaantumisella ole väliä, se on nyt pyyhitty pois meidän poliittisesta keskustelustamme.
Jos sopua ei olisi syntynyt, mikä olisi ollut uhkaskenaario?
– Jos emme kykenisi yhdessä tarttumaan velkaantumisen haasteeseen, tien päässä olisi hallitsematon kehitys, jossa ajautuisimme pitkällä aikavälillä jonkinlaiseen talouskriisiin.
Vasemmistoliitto ei ole mukana sovussa. Puheenjohtaja Minja Koskelan mielestä Suomen sitoutuminen EU:n velkasääntöihin olisi riittänyt. Miksi tarvittiin vielä kansalliset säännöt?
– EU-sääntöjen taustalla on se, että jäsenmaat vahtivat toisiaan eivätkä aiheuta muille ongelmia. Esimerkiksi taannoin kun Kreikka jouduttiin pelastamaan, sehän aiheutti kustannuksia muille euromaille. Tämä kansallinen sitoutuminen ja siihen liittyvät säännöt palvelevat eri tarkoitusta eli sitä, että me emme täällä omista lähtökohdistamme aiheuta tuleville suomalaisille ongelmia.
Velkaantumisella on aitoja kustannuksia tuleville suomalaisille korkomenojen muodossa. Esimerkiksi tänä vuonna käytämme arviolta 3,2 miljardia euroa valtion velan korkoihin.
Ja nämä korkomenot johtuvat siitä, että aiemmin on otettu liian paljon velkaa. Sitä maksetaan nyt takaisin ja tämä on pois meidän hyvinvoinnista.
Hallitus tavoitteli ensin nyt sovittua tiukempaakin velkajarrua. Tavoite olisi asetettu 60 prosentin sijaan suoraan 40 prosenttiin ja velkasuhdetta olisi supistettu 0,75 prosenttiyksikön sijaan prosenttiyksiköllä. Oliko se miten iso tappio, että näistä jouduttiin joustamaan?
– Itse olen sitä mieltä, että lakiluonnos meni työryhmässä parempaan suuntaan. Siitä tuli aiempaa joustavampi. Neuvottelujen ydin oli siinä, että etsittiin mallia, joka ei ole liian jäykkä, mutta tarpeeksi jämäkkä ja mielestäni tässä tasapainossa onnistuttiin oikein hyvin. Ja tähän pystyttiin sitoutumaan.
Olit mukana työryhmässä. Mikä oli hankalin vääntö?
– Vaikein yksittäinen kohta oli tämä kansallinen vauhtipykälä. Siihen meni eniten neuvotteluaikaa ja se oli selvästi vaikein. Kyse oli siis tästä, missä päädyttiin 0,75 prosenttiyksikön alentamistavoitteeseen vuosittain kahdeksan vuoden aikana.
Hallitusyhteistyö vasemmistoliiton kanssa ”epärealistista”
Sopuun sisältyy mahdollisuus poiketa säännöistä ”merkittävän, yllättävän ja poikkeuksellisen kriisin olosuhteissa”. Voiko näitä poikkeuslausekkeita käyttää hyväksi väärin perustein?
– En pidä kovin realistisena, että niitä liian kevyin perustein käytettäisiin. On ilmiselvää, että maailmassa voi tapahtua luonnonkatastrofeja, sotilaallinen konflikti, tai pandemia tai jotain muuta. Parlamentaarisen sopimuksen on oltava niin joustava, että emme joudu erikseen avaamaan turhaan lainsäädäntöä tällaisessa tilanteessa.
Nämä poikkeuslausekkeet eivät päde normaaliin suhdannevaihteluun. Niitä ei voi siinä tekosyynä käyttää. Tilanteissa on kuultava myös Talouspolitiikan arviointineuvostoa, ovatko syyt poikkeamiselle asianmukaisia ja riittäviä.”
Lisääkö sopu kokoomuksen näkökulmasta luottamusta SDP:n talouspoliittiseen linjaan?
– On ensiarvoisen tärkeää, että neljä suurinta puoluetta sitoutui yhteiseen tavoitteeseen. Tämä jo yksistään varmistaa sen, ettei synny sellaista hallitusta, joka ei kunnioittaisi sopimusta ja taittaisi velkaantumista yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Toki meillä on edelleen isoja talouspoliittisia näkemyseroja sosiaalidemokraattien kanssa monissa aiheissa, kuten verotuksessa, leikkausten kohdentamisessa, työmarkkinoiden tai sosiaaliturvan rakenteissa. Tämä sopu ei kosketa tosiaan keinoja, vaan nimenomaan yhteistä tavoitetta.
Pidän silti hyvin tärkeänä, että Suomessa pystytään yli puoluerajojen tunnustamaan tosiasiat ja sitoutumaan siihen, että ongelma tullaan tavalla tai toisella ratkomaan.
Etlan Aki Kangasharju totesi Verkkouutisten haastattelussa, että sopeutuksen tuloksellisuus riippuu myös keinoista. Piileekö tässä riski, että tuleekin hallitus, joka haluaa hoitaa tämän verojen kiristyksellä, jos nyt vähän kärjistää?
– Keinot eivät tosiaan ole tämän sopimuksen piirissä. Totta kai voi tulla vasemmistolainen hallitus, joka haluaa kiristää veroja liiallisen paljon tai vääristä paikoista. Mutta se on sitten tilanne, josta neuvotellaan hallitusohjelmaa tehtäessä.
Voivatko kokoomus ja vasemmistoliitto mahtua samaan hallitukseen?
– Tämän sopimuksen myötä kokoomus ei ole mukana missään sellaisessa hallituksessa, joka ei toteuta velkaantumisen taittamista yhdessä sovituilla säännöillä. Tuskin meillä on mitään kategorista estettä minkään puolueen suuntaan, mutta varmasti on aika epärealistista, että kokoomuksen ja vasemmistoliiton talouspoliittiset ja muutkaan näkemykset olisivat yhteen sovitettavissa.