Neuvostoliitto on saattanut salamurhata Suomen sotilastiedustelun kärkihahmoja Suomen maaperällä. Näin esittää Yleisradion Sukuni murhamysteeri -podcast. Sarjan neljäs tuotantokausi julkaistaan keskiviikkona Yle areenassa.
Esimerkiksi useita entisiä sotilasasiamiehiä sairastunut selittämättömästi ja kuollut yllättäen. Asiaan on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi historioitsija Heidi Ruotsalainen, joka väitellyt sotatieteen tohtoriksi Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän varhaisista vuosista. Ruotsalaista sekä rikosylikomisario-tiedustelukirjailija Mikko Porvalia myös kuullaan podcast-sarjan uudella kaudella laajasti.
Sukuni murhamysteerin aiemmilla kausilla on perehdytty aiemmin esimerkiksi säveltäjä Toivo Kuulan murhaan, sadan tsaarinupseerin joukkomurhaan vuonna 1917 sekä yritetty selvittää tiedustelumatkan päätteeksi Neuvostoliiton rajajokeen vuonna 1951 kadonneen ”Veikon” henkilöllisyys.
Nyt ratkottavana on useita epäselviä kuolemantapauksia.
Lauhiala
Eversti Eero Lauhiala kuoli 53-vuotiaana syksyllä 1959. Hän oli Puolustusvoimien tiedotusosaston päällikkö ja käynyt edeltävänä iltana illallisella Neuvostoliiton lähetystössä Tehtaankadulla. Myöhään illalla tai yöllä Lauhiala sairastui ja vietiin sotilassairaala Tilkkaan, jossa hän kuoli. Kuolinsyyksi merkittiin aivoverenvuoto.
Lauhialalle ei kuitenkaan tehty ruumiinavausta, vaan aivoverenvuoto on ollut lääkärin päätelmä. Nykyinen laki kuolemansyyn selvittämisestä astui voimaan vasta vuonna 1973. Myöskään toksikologiset menetelmät eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin nykyään.
Ylen haastattelema oikeuslääketieteen emeritusprofessori Erkki Vuori pitää kuulemansa perusteella päätelmää aivoverenvuodosta hätiköitynä.
Tiedusteluhistoriaan perehtynyt tietokirjailija Mikko Tyni huomauttaa podcastissa, että Lauhialan kuolemaa epäiltiin sotilastiedustelussa tahalliseksi jo ihan tuoreeltaan. Tyni pohtii, että aivoverenvuotokin voi olla mahdollista aiheuttaa. Se saattaisi olla mahdollista vaikkapa antamalla ihmiselle pitkän ajan kuluessa vaikkapa varfariinia. Näin Lauhialalle tuskin on tapahtunut.
Samoihin aikoihin kun Lauhiala illasti Tehtaankadulla 1959, toimi siellä ensimmäisellä Suomen-komennuksellaan KGB-upseeri Viktor Vladimirov. Myöhemmin Vladimirov määrättiin johtamaan osastoa K13 tai osastoa V. Tämä oli KGB:n salamurhiin erikoistunut osasto jota tuskin olisi johdettu ilman aiempaa käytännön kokemusta osaston toiminnasta.
Mahdollinen motiivi jää avoimeksi, kuten moni muukin asia. Olisiko Lauhiala kieltäytynyt yhteistyöstä? Oliko kuolema varoitus?
Wiitanen
Kaksi vuotta Lauhialan jälkeen kuoli eversti Arvo Wiitanen. Hän oli Puolustusvoimien paikkatiedosta vastaavan Topografikunnan päällikkönä ja sen jälkeen sotilasasiamiehenä Moskovassa vuoteen 1959 asti. Wiitanen sairastui vakavasti heti sen jälkeen kun Neuvostoliiton puolustusministeri, marsalkka Rodion Malikovski oli ollut vierailulla Suomessa kesällä 1961. Wiitanen toimi tällä vierailulla Malinovskin yhteysupseerina. Wiitanen kuoli syyskuussa 1961 pari kuukautta sairastettuaan.
Wiitasen kuolemansyy ei selvinnyt, tai ainakaan sitä ei ole jäänyt löydettäväksi riitttäviä merkintöjä.
Joulukuussa 1961 Suomen kautta Yhdysvaltoihin loikkasi KGB:n majuri Anatoli Golitsyn. Golitsyn väitti myöhemmin olleensa Wiitasen ”käsittelijä” KGB:ssa. Golitsyn tosin väitti monia muitakin asioita, joista osa osoittautui paikkansa pitäviksi ja osa ei.
Myrkytyksiä
Podcastiin haastatellut rikosasianajaja, poliisi, historiantutkijat ja oikeuslääketieteen emeritusprofessori pitävät kaikki mahdollisena, että Suomessa on tapahtunut myrkyttämällä tehtyjä henkirikoksia enemmän kuin on tullut ilmi.
Yksi esimerkki tästä on Lapuan patruunatehtaan Volter Asplundin kohtalo. Se on myös podcastissa käsitellyistä tapauksista aikanaan parhaimmin dokumentoitu. Asplund oli jääkärieverstiluutnantti, joka sai vastuulleen uudenlaisen sotilaskiväärin luodin kehittämisen. Se kiinnosti Neuvostoliittoa, joka lähetti ”hunaja-ansan” viettelemään Asplundin taloudenhoitajattaren.
Nuori taloudenhoitajatar Jenny Anttila syötti isännälleen arseenia, jolloin tämä sairastui. Johtaja Asplundin sairastaessa Anttila ja neuvostovakooja jota kutsuttiin nimellä herra Sten hakivat asiakirjoja tämän toimistosta. Ne oli tarkoitus palauttaa kopioinnin jälkeen, jolloin toipumassa olleelle Asplundille piti antaa vielä toinen annos jotta hän pysyisi poissa pelistä. Tähän annokseen Asplund kuoli keväällä 1932.
Tapaus selvisi vasta, kun Jenny Anttilan käytös seuraavan työnantajan palveluksessa alkoi herättää epäilyksiä. Asplundin ruumis kaivettiin ylös ja siitä löydettiin arseenijäänteitä, joita haudan maaperässä ei ollut. Anttila tunnusti, mutta ”herra Stenin” todellinen henkilöys ei selvinnyt.
Muita
Hukkuneita, hirttäytyneen ja itsensä ampuneiden oloisia, uponnut lentokone. Joidenkin teorioiden mukaan on mahdollista, että Neuvostoliitto olisi ajanut ihmisiä tekemään muutoin selittämättömän itsemurhan.
Itsemurhia on myös lavastettu kautta aikain. Podcastissa punnitaan myös, olisiko jääkärieversti Ilmari Relanderin itsemurha ollut jotain muuta kuin miltä se näytti. Relander näytti tehneen itsemurhan ampumalla itseään Parabellumin pistoolilla. Mutta viittaako jokin ulkopuoliseen toimijaan?
Relander ja hänen upseeritoverinsa Ragnar Heikel oli jääkäreinä koulutettu sabotaasien tekemiseen. Kun bolševikit nousivat valtaan Venäjällä tsaarinvallan kukistuttua, Relander ja Heikel toimivat aktiivisesti bolševikkeja kukistamaan pyrkineen valkoemigranttiliikkeen parissa ja tukena. Relander myös koulutti nuoria valkoemigrantteja toimimaan tiedustelumatkoilla Neuvostoliitossa.
Tähän liittyy ”operaatio Trusti”, jossa neuvostotiedustelu solutti emigranttiverkostot. Tämä solutus ja harhautus koitui muun muassa brittitiedustelussa toimineen ja James Bondin yhtenä esikuvana pidetyn Sidney Reillyn kohtaloksi.
Historioitsija Heidi Ruotsalaisen mukaan Ilmari Relander oli näiden operaatio Trustin tapahtumaketjujen ytimessä, mutta siirrettiin sitten pois tiedustelusta Hämeen ratsurykmentin komentajaksi. Relander kuoli marraskuussa 1932.
Operaatio Trusti paljastui keväällä 1927. Relanderin toveri, majuri Ragnar Heikel katosi marraskuussa 1927 häntä ja toista tiedustelumiestä Viron-neuvottelumatkalta kuljettaneen lentokoneen pudottua Suomenlahteen.
Yhä jatkuu
Ulkomailta löytyy pilvin pimein esimerkkejä itänaapurin toteuttamista murhista. Esimerkiksi V. I. Leninin taistelutoveri ja entinen puolustusministeri Lev Trotski tapettiin jäähakulla Meksikossa vuonna 1940. Stalinia vastustanut ja Yhdysvaltoihin loikannut Neuvostoliiton sotilastiedustelun entinen päällikkö Walter Krivitsky oli monesti varoittanut, että neuvostotiedustelu tulee aiheuttamaan hänen kuolemansa. Sitten hänet löydettiin ammuttuna. Sekin tapaus näytti itsemurhalta.
Viime vuosina tahti ei ole rauhoittunut, vaan mielikuvituksellisista tavoista aiheuttaa ihmisen kuolema tuskin tiedetään puoliakaan.
Mainittakoon kuitenkin Putinin kriitikoksi ryhtyneen Alexandr Litvinenkon tuskallinen kuolema teehen sekoitetun poloniumin aiheuttamaan säteilymyrkytykseen vuonna 2006 ja kaksoisagentti Sergei Skripalin Britannian-kodin ovenkahvaan levitetty kemiallinen ase novitšok. Skripal ja hänen tyttärensä Julia jäivät ripeän avun johdosta henkiin vuonna 2018, samaten oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi, jonka alushousuihin novitšokia oli ujutettu vuonna 2020.
Navalnyi kuoli vuonna 2024 siperialaisessa vankilassa saatuaan elimistöönsä eksoottisen nuolimyrkkysammakon myrkkyä epibatidiinia.