Lehdistönvapaudesta kirjoitetaan kuin puolueiden kannatusmittauksista. Journalisteilla on joskus taipumus uhriutua ja huolestua, vaikka Suomessa asiat ovat hyvin.
Journalistin päätoimittaja Marja Honkonen murehti lehdessään, että Suomi on Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta koskevassa selvityksessä vasta sijalla kuusi.
Arvioissa on usein samanlainen unohdus kuin puolueiden kannatusmittauksien tulkinnoissa. Muutokset ovat vähäisiä, ja johtopäätökset perustuvat osittain tulkintojen tulkintoihin.
Tulos on Suomelle sijoituksen perusteella mittaushistorian huonoin. Pudotus ei silti tarkoita sitä, että lehdistönvapaus olisi kaventunut Suomessa.
Suomen sijoitus heikkeni, koska Tanskan arvio koheni, ja maa nousi kaksi pykälää neljänneksi. Arvostelun maksimi on sata pistettä.
Tanska sai 88,47 pistettä ja Suomi 86,22. Tanskan sijoituksen kohentuminen johtui sen tuloksen paranemisesta, ei Suomen ja Ruotsin lievistä laskuista.
Lehdistönvapauden suhteellista kaventumista on perusteltu silloisen pääministerin Juha Sipilän (kesk.) kajoamisella Yleisradion toimintaan. Selitys on hutera ja perustui Julkisen sanan neuvoston tulkintaan.
Päätös syntyi äänin 6–6 puheenjohtajan kannanoton ratkaistessa. Neuvostolla ei ollut selvää näyttöä siitä, että Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen olisi luopunut päätösvallastaan. Tapahtumissa oli ”piirteitä, joita voi tulkita, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen”.
Toinen usein käytetty selitys on Helsingin Sanomien toimittajien tuomiot Viestikoekeskus-jutussa. He syyllistyivät turvallisuussalaisuuden paljastamiseen ja sen yritykseen.
Miten vuosia voimassa ollut säädös voi kaventaa lehdistönvapautta vasta 2025. Tilanne olisi samankaltainen, jos kuljettaa autoa ilman ajolupaa ja jää kiinni. Rajaako laki kuljettajan vapautta vasta ratsiassa.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi ei hairahtunut taivastelemaan lehdistönvapauden nitistämisellä. Hän moitti tuomiota siitä, että se ulottui myös julkaisemattomaan aineistoon.
Mielenkiintoista on seurata, miten kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) saama tuomio tulkitaan. Rajoittiko langettava päätös sananvapautta.
Lehdistönvapaus on osa laajempaa sananvapautta. Median ratkaisut vaikuttavat molempiin.
Kuinka paljon yhtiöt panostavat journalismiin. Annetaanko toimituksille aikaa perehtyä asioihin, vai onko keskeistä tuottaa vetäviä otsikoita sivuille ja osinkoja omistajille.
Toimituksissa päätetään journalismin sisällöstä. Halutaanko vahvistaa yleisön mahdollisuuksia tehdä omia arvioita yhteiskunnasta, vai ovatko tärkeintä suuret katsoja- ja lukijaluvut.
Sananvapauden rajoista päättää eduskunta, jonka säätämiä lakeja tuomioistuimet tulkitsevat.
Tuorein mediassa ja tukijoissa huolta herättänyt hanke on ulkoasiainhallinnon ja tiedusteluviranomaisten asiakirjojen salassapitoaikojen pidentäminen.
Lakisuunnitelman mukaan asiakirjojen salassapito venyisi 25 vuodesta 40 vuoteen, tiedustelun aineistojen 60 vuoteen.
Hallitus on perustellut aikeitaan ylimalkaisesti muuttuneella turvallisuusympäristöllä.
Tutkijat ja journalistit ovat olleet vastahankaan. Pidennys olisi merkittävä ja haittaisi lähihistorian tutkimista ja sen ymmärrystä.
Vastakkain on kaksi hyvää, sananvapauteen liittyvä mahdollisuus tutkia ja julkaista asiakirjoja ja turvallisuus. Eduskunnan tehtävä on panna oikeushyvät järjestykseen.
Yläjärven mukaan medialla on edelleen mainiot mahdollisuudet hoitaa työnsä hyvin.
”Suomen tilanne on yhä hyvä”, ja ”maassa on erittäin hyvä lähdesuoja ja vapaus tehdä riippumatonta journalismia”.
