Verkkouutiset

Koira vaeltaa Venäjän joukkojen käyttämissä koulutiloissa Nova Husarivkan kylässä, jonka Ukraina valloitti takaisin. LEHTIKUVA / AFP / SERGEI BOBOK

Kuvottava yhtäläisyys: Talvisodassa hyökkääjä jätti samaa jälkeä kuin nyt Ukrainassa

Juha-Pekka Tikka
Juha-Pekka Tikka
Juha-Pekka Tikka on Verkkouutisten vastaava tuottaja, politiikka.
Naapurikulttuuri käyttää sotiessaan asuintiloja myös ulostamiseen. Tämä juttu ei sovi herkemmille lukijoille.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Venäjän joukot ovat hyökkäyssodassaan Ukrainassa joukkomurhanneet siviilejä, raiskanneet, ja siepanneet lapsia. Takaisin vallatuilta alueilta on kuultu myös sinänsä vähäisemmästä, mutta vastenmielisestä erityisilmiöstä.

Tästä avautuvassa jutussa kerrotaan, miten Tsernobylin ydinvoimalasta vetäytyneiden venäläisten jäljiltä löytyi jokaisesta toimistosta kasoittain ulosteita. Huoneet tuhottiin kaikilla mahdollisilla tavoilla ja ne olivat toimineet myös valtaajien toiletteina.

Tässä jutussa Ukrainan Hostomelin asukkaat kertovat, miten venäläissotilaat viikkojen ajan vandalisoivat kaupunkia. Ruumiit lojuivat kadulla, ja sotilaiden käyttämissä asunnoissa rikottiin kaikki.

– Kaikki vapaat asuntoyksiköt, he tuhosivat ne. He s—-vat ne. Kirjaimellisesti. Sängyille ja lattialle. Nämä eivät ole ihmisiä. Minulle he ovat pahempia kuin pedot, hostomolilainen Mykhailo sanoi.

Ukrainan parlamentin jäsen Lesia Vasilenko kertoi äsken löytäneensä maan sotilaiden päättömiä ruumiita, kaikkialla olleita ihmisulosteita, laajaa ryöstelyä ja liikkumiskyvyttömäksi peloteltuja lapsia.

Myös esimerkiksi Trostianetsin kaupungissa sotilaat olivat ”nukkuneet, syöneet ja ulostaneet samoissa huoneissa”.

Kuin Suomussalmella 1939…

Kuvaukset ovat yhtäläisiä historioitsija Teemu Keskisarjan Raaka tie Raatteeseen. Suurtaistelun ihmisten historia -teoksen (Siltala 2012) kertoman kanssa. Näin kirjassa kirjoitetaan puna-armeijan jäljistä loppuvuonna 1939 Suomussalmen kylissä, jotka talvisodassa ensin menetettiin ja sitten vallattiin takaisin:

Kirkonkylään ei jäänyt arvokalustoa eikä mitään muutakaan mieltäylentävää. Yli kaksi viikkoa kestäneen hyökkäyksen maastovoitto koski raunioissa törröttäviä savupiippuja, kranaatinkuoppia, hylsykasoja ja mustunutta lunta punaisine läiskineen. Näkymille eivät lähteet tunnu keksivän kyllin alhaista adjektiivia. Ruumiita lojui kasoissa ja yksinäisinä kummallisiin asentoihin jäätyneinä. Katkuun ja savuun sekoittui ”ryssänhaju”, jota arveltiin riepujen epähygienian ja etovan ruokaöljyn aiheuttamaksi.
Raunioiden keskeltä löytyi yllättäen ehjä puurakennus. Siinä oli sijainnut puna-armeijan sairaala. Olosuhteet kertoivat motitettujen ahdingosta ja ehkä myös ryssän elämänkäsityksestä. Yksi kamari oli toiminut käymälänä ilman mitään tyhjennysaukkoa. Se ei ollut kuvottavin yksityiskohta. Kaikki haavoittuneet oli tapettu.

Majoitustilanne ei edelleenkään rentouttanut, vaikka paikoin edettiin säästyneisiin taloihin. Venäläisten jäljiltä ne olivat uskomattomassa kunnossa. Ruumiista, kemikaaleista ja ulosteista uhkunut ”tukahduttava kaasu” hätisteli miehiä sittenkin taivasalle.

Erämaassa suomalaiset saivat ehjinä haltuunsa taloja, joissa vihollinen oli majoittunut. Tai ehjinä ja ehjinä, kaikki oli tärvelty ja pilattu. Huushollit olivat ”suorastaan kurjassa kunnossa kuten ryssän jäljiltä on tapana ollakin”. Sanoinkuvaamaton saasta ei selittynyt pelkästään sotakiireillä. Asuinhuoneissa ulostaminen ym. kuului venäläisten tapoihin. Ryssänhaju oli ”huomattavasti epämiellyttävämpi kuin suomalaisen sikalatunkion haju”, läntisen kulttuuripiirin edustajat yökkäilivät.

…ja Viipurissakin

Teemu Keskisarja kertoo miettineensä Suomen ja Ukrainan tapausten yhtäläisyyttä.

Teemu Keskisarja.

– Sotarikokset eivät ole mitenkään ihmeellisiä – kaikkihan niitä tekevät, myös Lännen hyvikset. Mutta ”sottarikokset” ovat rakkaan itänaapurimme ominaispiirre, Teemu Keskisarja sanoo.

– En kerta kaikkiaan käsitä. Miksi piti talvisodassa kakata Laatokan Karjalan ja Kainuun perunakuoppiin. Huoltovaikeudet ja nälkä eivät siitä tavasta yhtään helpottuneet. Miksi piti välirauhan aikana 1940-41 Viipurissa ynnä muualla käyttää vessana asuinhuoneita. Vaikka suomalaisia huusseja oli kaikkialla ja kaupungeissa vesiklosettejakin, hän ihmettelee.

Muuttuvien tulkintojen Viipuri -teoksessa (Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura 2016) kerrotaan, miten jatkosodan jälkeen raunioituneiden talojen asukkaat heittivät ulosteita ja likavesiä ulos ikkunoista. Muuan nainen ei pystynyt muuttamaan hänelle osoitettuun asuntoon ennen kuin oli siivonnut sieltä noin 90 ämpärillistä ulosteita ja roskia.

Historioitsijan mukaan ”sottarikokset” vaikuttavat kuuluvan kulttuuriin.

– Ehkeivät venäläiset tarkoita niillä edes mitään pahaa. Pikemmin merkkaavat reviiriään.

– Asia liittyy myös yksityisomaisuuden suojan olemattomuuteen. Samankaltaista tuholaisuutta kuin kolhoosituvan lattian repiminen polttopuiksi, Teemu Keskisarja toteaa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)