Jakamattomista kuolinpesistä on tullut monille suomalaisille sekä laajemmin Suomen metsätaloudelle ongelma. Metsänomistajien keski-ikä on kohonnut noin 60 vuoteen ja esimerkiksi 70-80-vuotiaita metsänomistajia on paljon. Jos tilannetta ei lähdetä ratkomaan, ongelmat kasvavat, varoittaa Sahateollisuus ry.
Kyse ei ole vain suomalaisten vaikeista päätöksistä, vaan myös kansantalouden, teollisuuden ja luonnonhoidon kannalta kasvavasta rakenteellisesta ongelmasta. Sahateollisuuden teettämässä oikeudellisessa selvityksessä esitetään, että metsää ja maatalousmaata ei tulisi voida jättää pysyvästi kuolinpesän nimiin. Selvityksen on tehnyt asianajotoimisto Geradin Partnersin OTT Tuomas Pöysti, joka on toiminut aiemmin muun muassa oikeuskanslerina.
Kuolinpesien omistuksessa on jo noin 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää eli peräti yli 9 prosenttia yksityismetsistä. Puukauppoja ja metsänhoitoa tehdään kuolinpesissä muita omistusmuotoja vähemmän, ja metsänomistajien ikärakenne kasvattaa ongelmaa nopeasti.
Kuolinpesäomistus on lähtökohtaisesti tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta käytännössä osa kuolinpesistä säilyy purkamatta jopa vuosikymmeniä. Vanhimmat metsää omistavat kuolinpesät ovat peräisin 1800-luvulta.
Kuolinpesien päätöksenteko vaikeutuu ajan myötä merkittävästi. Esimerkiksi kun kuolinpesän osakas kuolee, hänen kuolinpesänsä tulee osakkaaksi alkuperäiseen kuolinpesään, jolloin omistusrakenteet ketjuuntuvat ja osakkaiden määrä voi kasvaa kymmeniin tai jopa satoihin.
Osakkaiden toisistaan poikkeavat näkemykset sekä tiedon ja osaamisen puute metsänhoidosta ovat myös keskeisiä syitä sille, että metsien aktiivinen hoito ja käyttö pysähtyvät.
Uusi velvoite?
Selvityksen keskeisenä esityksenä on, että kuolinpesälle säädetään velvoite luovuttaa metsä- ja maatalousomaisuus pois pesästä tai toimittaa perinnönjako kolmen vuoden määräajassa. Malli voidaan rakentaa Ruotsin ja Norjan kokemusten sekä lainsäädännön pohjalta.
Muissa Pohjoismaissa kuolinpesiä halutaan purkaa aktiivisesti verrattuna Suomen passiiviseen malliin. Ratkaisua täydentäisivät pesänselvittäjän ja pesänjakajan toimivallan vahvistaminen. Tällä hetkellä Suomessa ei ole määräaikoja.
– Keskeinen juridinen ratkaisu on määräaika. Metsä- ja maatalousomaisuus olisi siirrettävä pois kuolinpesän nimistä tai perinnönjako toimitettava kolmessa vuodessa. Täydennettynä pesänselvittäjän toimivallan vahvistamisella malli on perustuslain näkökulmasta toteuttamiskelpoinen, kun sääntely on tarkkarajaista ja vähemmistön oikeusturva turvataan, Tuomas Pöysti Geradin Partnersilta kertoo tiedotteessa.
Sahateollisuus ry:n mielestä seuraavaan hallitusohjelmaan tulee kirjata, että Suomessa laaditaan lakimuutokset, jotta metsäomaisuus voidaan luovuttaa pois pesästä tai toimittaa perinnönjako kolmen vuoden määräajassa.
Lisäksi hallitusohjelmassa tulee päättää pesäselvittäjän toimivallan vahvistamisesta. Mikäli näihin muutoksin ei ryhdytä, kuolinpesien määrä kasvaa, päätöksenteko vaikeutuu ja kestävä metsien hoito lykkääntyy entisestään.
– Kun kuolinpesien määrä kasvaa ja päätökset jumittuvat, jäätyvät myös aktiiviset luonnon- ja metsänhoitotoimet sekä puukaupat. Kuolinpesien purkamisen helpottaminen hyödyttää yhtä aikaa metsänomistajia, teollisuutta, luontoa ja taloutta. Suomen on noustava Pohjoismaiden tasolle kuolinpesien käsittelyssä. Toimia tarvitaan, kun tilanne on vielä hallittavissa, vaatii Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto.
Mikäli kuolinpesät myisivät puuta yhtä paljon kuin muut yksityiset metsänomistajat keskimäärin, kantorahatulot kasvaisivat arviolta jopa noin 50 miljoonalla eurolla vuodessa.
Selvityksessä on esitetty tarkemmin erilaisia ratkaisuehdotuksia tilanteeseen sekä mitä haasteita ja mahdollisuuksia niihin liittyy. Selvityksen on osarahoittanut Metsämiesten Säätiö.
LUE MYÖS:
Moni testamentti jää löytymättä – juristi neuvoo ratkaisun