Tallelokeropalvelut ovat loppuneet tai vähentyneet pankeista digitalisaation myötä. Joten missä säilyttää testamentti, joka lain mukaan on pätevä ainoastaan kirjallisesti?
Pankkien kuukausimaksullinen asiakirjasäilytyspalvelu voi tuntua tyyriiltä, etenkin jos säilytysaika on vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Kotona säilytetty testamentti voi kadota tai tuhoutua, ja asianajotoimiston säilyttämää testamenttia voi olla aikojen päästä vaikea jäljittää, jos yritys on muuttanut nimeään tai lopettanut.
Lakipalvelu Aatoksen perustajiin kuuluva juristi Tatu Mäenpää kertoo, että on melko yleinen ongelma, että testamenttia ei löydy.
– Yleisesti voi neuvoa, että testamentintekijä antaa testamentin, tai jos laadittu useita alkuperäisiä kappaleita, niin yhden niistä, testamentinsaajalle säilöön. Saajalla on lähtökohtaisesti isoin intressi pitää huolta sen säilyttämisestä ja siitä, että se huomioidaan kuoleman jälkeen, Mäenpää sanoo Verkkouutisille.
Sähköinen testamentti voisi vähentää ongelmia
Oikeusministeriössä valmistui helmikuussa selvitys sähköisen testamentin ja testamenttirekisterin käyttöönotosta. Muistiossa arvioidaan, että Suomessa vähintään 400000:lla on testamentti. Väestön ikääntyminen ja avoliittojen sekä uusperheiden yleistyminen nostavat testamenttien määrää.
Muistiossa todetaan, että sähköisenä testamentti olisi helpompi tehdä, todistajat voisivat allekirjoittaa sen etänä vahvalla tunnistautumisella, ja kaikkien testamenttien rekisteröinti viralliseen rekisteriin edesauttaisi niiden löytymistä.
Testamentti on arkaluontoinen asiakirja, ja voi olla useita syitä, miksi perinnön jättäjä ei halua kertoa siitä läheisilleen etukäteen. Hakemalla viranomaiselta testamenttinsa rekisteröintiä henkilö voisi varmimmin taata sen, että hänen viimeinen tahtonsa toteutuu.
– Jos testamentti olisi rekisteröity, ei voisi syntyä tilannetta, jossa omaa etuaan tavoitteleva perillinen tuhoaisi löytämänsä testamentin kertomatta siitä kenellekään, muistiossa todetaan.
Myös pesänselvitys helpottuisi, sillä testamentin tekijän omassa säilytyksessä olleen testamentin etsiminen voi olla hankalaa ja viedä aikaa.
Lainvalmisteluhanketta sähköisestä testamentista ja uudesta testamenttirekisteristä ei kuitenkaan ole vireillä, eikä asia etene tällä hallituskaudella.
– Ei ole ollut tarkoituskaan. Tämä on sen suuruusluokan asia, että se vaatii huolellista valmistelua, jota ei mitenkään ehtisi tehdä enää ennen eduskuntavaaleja, sanoo oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Salla Silvola.
Hänen mukaansa selvityksestä jätetystä lausuntopalautteesta valmistuu viimeistään alkusyksystä lausuntotiivistelmä. Sen pohjalta tulevat hallitukset voivat pohtia, miten asiassa edetään.
Eduskunnalla on tällä hetkellä käsittelyssä lakiesitys kuolinpesän sähköisestä asioinnista. Eikö sähköistä testamenttia olisi ollut järkevää edistää samaan aikaan, etenkin kun lausuntopalautteessa uudistusta pääasiassa kannatettiin?
Silvolan mukaan kyse on eri asiasta ja vaikka joitain yhtymäkohtia on, sähköinen testamentti ja rekisteröintipalvelu olisivat kokonaisuuteen valtava lisä. Hän huomauttaa, että sähköisestä testamentista lausuntoja tuli puolin ja toisin.
– Eivät ne kaikki lausunnot olleet myönteisiä jokaisen yksityiskohdan osalta. Oli myös kantoja, joiden mukaan kannattaa katsoa mitä tapahtuu kansalaisen digilompakko -hankkeessa ja suunnitella teknisiä ratkaisuja sen pohjalta. Esiin nousi myös odottamista puoltavia tekijöitä, hän kommentoi.
Testamentteja tehdään eniten iäkkäiden joukossa, joilla on myös suurin kynnys digiasiointiin.
– Palautetta tuli myös siihen suuntaan, että olisi hyvä säilyttää mahdollisuus tehdä testamentti myös paperisena.
Testamenttausvapaus on laaja
Tekoälypohjaisiin lakipalveluihin erikoistuneen Aatoksen Tatu Mäenpää toteaa, ettei testamentin digitalisointi ole yksinkertaista, etenkin jos ajatellaan, että testamentti olisi suoraan koneluettavassa muodossa.
– Testamentti-instituutio on antiikin Rooman ajalta ja lähtee pitkälti siitä, että testamentti on hyvin henkilökohtainen eikä sitä, mitä siinä voi määrätä ole juuri lainkaan rajattu. Datamuotoon on mahdotonta tehdä erilaisia testamenttiehtoja, kuten että jokin taho saa perinnön vain, jos esimerkiksi pitää huolta suvun kesäasunnosta tai sukuhaudasta, Mäenpää luonnehtii.
Hän jatkaa, että jos taas testamentti ei ole datamuodossa, niin OmaVeroon suunnitellun sähköisen perunkirjoituspalvelun arvo laskee, koska ei voida tietää ilman manuaalista tulkintaa ja selvittelyä, ketkä testamentin perusteella perivät.
Mäenpää suhtautuu muutenkin varauksella hankkeeseen kuolinpesän sähköisestä asioiden hoidosta. Hänen mukaansa Verohallinnon pyörittämässä perunkirjoituspalvelussa valtio käytännössä tarjoaisi yksityisten toimijoiden, kuten lakitoimistojen ja hautaustoimistojen tekemää työtä.
– Läheiset kokevat kuoleman jälkeiset toimet, kuten perunkirjoituksen tekemisen ja pankissa asioinnin hankalaksi, koska tietoa on hajallaan eri paikoissa ja sitä pitää juridisesti tulkita. Tätä faktaa tuo hallituksen esitys tai edesmenneen omaisen asioiden vaivaton hoito -hanke ei sinänsä ratkaise. Hankkeessa ehkä hieman ylioptimistisesti oletetaan, että kaikki mahdollinen tieto olisi sähköisesti saatavilla ja, että juridinen tulkinta voitaisiin mekaanisesti koneellistaa, Mäenpää arvioi.
Hänen mukaansa valtion tulisi vain toteuttaa yksinkertainen palvelu, jonne testamentin voi rekisteröidä halutessaan.
– Lisäksi lainsäädännössä tulisi suoraan sallia sähköisessä muodossa tehty testamentti ja kahden henkilön fyysisen läsnäolon todistamisvaatimusta tulisi höllentää, Mäenpää toteaa.
Mäenpää ei lähtisi tekemään rajausta, että vain valtion palvelussa tehty sähköinen testamentti olisi pätevä tai että todistamisen voisi tehdä vain valtion palvelussa.
– Luultavasti yksityiset tarjoajat keksivät tähän parempia, edullisempia ja käyttäjäystävällisimpiä ratkaisuja.
Digi- ja väestötietoviraston alustavan arvion mukaan asiointipalvelun ja sähköisten testamenttien rekisterin kehittämiskustannukset olisivat yhteensä noin 2,6 miljoonaa euroa.
Jatkuvaluonteisia kuluja syntyisi noin miljoona euroa vuodessa, mitkä katettaisiin asiakasmaksuilla. Jos sähköisiä testamentteja ja niiden rekisteröintejä tehtäisiin 7500–10000 vuosittain, maksu asiakkaalle olisi hieman yli sata euroa.
LUE MYÖS:
Luulitko, että perinnöstä voi vain kieltäytyä? Ei ole niin yksinkertaista