Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin myrkytysyritys, pian sen jälkeen tapahtunut vangitseminen ja sitä seuranneet joukkomielenosoitukset syksyllä 2020 merkitsivät yhdysvaltalaisen Venäjä-asiantuntijan Lucian Kimin mukaan merkittävää käännekohtaa Venäjän sisäisessä kehityksessä.
– Mielenosoitukset olivat pelottavimmat, joista olen raportoinut kaikkina Venäjällä viettämieni vuosien aikana. Mellakkapoliisit sieppasivat umpimähkään sivullisia kadulta ja pitivät heitä päiväkausia lukkojen takana. Monet mielenosoittajat kertoivat minulle, etteivät he kannattaneet Navalnyia poliitikkona, mutta olivat järkyttyneitä siitä, miten viranomaiset häntä kohtelivat, Wilson Center -ajatushautomossa työskentelevä Lucian Kim sanoo Foreign Policy -lehdessä.
Mielenosoituksia järjestettiin lukuisissa kaupungeissa eri puolilla Venäjää, ja poliisi pidätti niiden yhteydessä yli 11 000 ihmistä. Episodi merkitsi Kimin mukaan käytännössä katumielenosoitusten loppua protestimuotona Venäjällä. Runsasta vuotta myöhemmin Vladimir Putin aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan.
– Ukrainalaiset ovat olleet vihaisia siitä, että sadat tuhannet nuoret venäläiset ovat valinneet maanpakolaisuuden sen sijaan, että protestoisivat sotaa vastaan ja pyrkisivät vaihtamaan maansa hallinnon. Tämä turhautuminen on tietenkin ymmärrettävää, mutta se kertoo myös siitä, miten kauas Ukraina ja Venäjä ovat 30 vuodessa toisistaan ajautuneet. Ukrainalaiset ovat nykyään tottuneet osoittamaan mieltään oikeuksiensa puolesta aivan siinä missä saksalaiset tai ranskalaiset, kun taas venäläiset joutuvat pelkäämään vankilaa – kenties jopa pahempaa – jos he uskaltautuvat osoittamaan mieltään, Kim toteaa.
– Venäjästä on tullut kuin dystooppisen fiktion paikka, jossa mies saa sakkoja julkaistuaan Instagramissa tarinan unesta, jossa esiintyi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, tai jossa tytär riistetään isältään piirrettyään koulussa sodanvastaisen kuvan.
Sodasta on tullut ansaVenäjän kaltaisessa diktatuurissa on Kimin mukaan vaikea tietää, mitä ihmiset todellisuudessa uskovat.
– Riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen marraskuussa 2022 tekemä kyselytutkimus osoitti, että 62 prosenttia 18–24-vuotiaista venäläisistä kannatti Venäjän armeijan toimia Ukrainassa, kun taas 25 prosenttia vastusti niitä. — Kysyttäessä, mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua, vain 22 prosenttia nuorista venäläisistä kannatti sodan jatkamista, kun taas 68 prosenttia kannatti rauhanneuvotteluja, Kim sanoo.
– Putinin sodasta on tullut ansa sitä vastustaville nuorille venäläisille. Maasta pakeneminen ei ole useimmille realistinen vaihtoehto, ja aktiivinen vastarinta on hyödytöntä ja vaarallista. — Emme enää kuule sodan vastustajien ääniä, koska heidät on vaiennettu, hän toteaa.
Toivon sukupolvi
Kukaan ei voi tietää varmasti, mitä tapahtuu, kun Putin aikanaan väistyy Venäjän johdosta.
– Paljon riippuu siitä, miten hän menettää valtansa – tapahtuuko hänen lähtönsä luonnollisen kuoleman, sekasortoisen romahduksen vai Kremlin muurien suojissa tapahtuvan palatsivallankaappauksen muodossa. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että joku toinen vanheneva ex-KGB-upseeri astuu aluksi hänen tilalleen. Ennemmin tai myöhemmin tapahtuu kuitenkin sukupolvenvaihdos, Kim sanoo.
– Kun Putin poistuu näyttämöltä, putinismi lakkaa olemasta. Ei ole kommunismin kaltaista ideologiaa eikä kommunistisen puolueen kaltaista poliittista rakennetta, joka jatkamassa hänen missiotaan – hajonneen imperiumin uudelleen kokoamista, hän toteaa.
Putinin vaalima neuvostonostalgia ei hänen mukaansa tarjoa mitään sellaista tulevaisuuden visiota, jonka puolesta venäläisten nuorten pitäisi taistella ja kuolla.
– Kun uusi sukupolvi pääsee valtaan, sillä on edessään valtavia haasteita alkaen rauhan solmimisesta Ukrainan kanssa ja päättyen niiden pimeiden voimien tukahduttamiseen, joita Putin on hyödyntänyt lietsoessaan kuvitteellista sotaansa länttä vastaan.
