Eduskunnassa käsiteltiin torstaina kulttuuripoliittista selontekoa, jonka laatimisesta on kulunut lähes 15 vuotta.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on tuonut eduskuntaan uuden selonteon, joka ulottuu vuoteen 2040 ja nostaa kulttuurin kansallisen strategian ytimeen. Vaikka taloustilanne pakottaa säästöihin, ei kotimaiselta elokuvalta leikata ensi vuonna.
Kokoomuksen kansanedustaja Susanne Päivärinta painotti eduskunnassa pitämässään puheessa, että kulttuuri ei ole vasemmiston monopoli eikä harvojen luksustuote, vaan koko kansan yhteinen voimavara.
– Meille kokoomuksessa kulttuuri on sivistysvaltion tunnusmerkki. Kulttuuri pitää meidät koossa, rakentaa siltoja eikä muureja. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oltava mahdollisuus päästä taiteen ja kulttuurin äärelle – siitä me emme tingi, Päivärinta sanoo.
Päivärinta iloitsee siitä, että vaikka taloustilanne pakottaa säästöihin, aiemmin budjettiriihessä päätettyä yritystukileikkausta opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin avustuksiin ei toteuteta sellaisenaan.
– Huippu-uutinen on se, että aiemmin päätetyt 7,8 miljoonan euron leikkaukset eivät kohdistu elokuvasäätiön tukiin. Elokuvalta ei leikata euroakaan! Tästä olen erityisen iloinen. Silti on hyvä muistaa, että kulttuurin kukoistus edellyttää myös kestävää taloutta ja kansainvälisiä kasvun mahdollisuuksia – ei yksinomaan tukia, Susanne Päivärinta toteaa.
Hänen mukaansa kokoomus sitoutuu luovan talouden kasvustrategiaan, jossa kehitetään rahoitus- ja kannustinmalleja sekä turvataan tekijänoikeudet.
– Uudet teknologiat, alustat ja tekoäly eivät ole vain uhka, vaan myös mahdollisuus. Niiden avulla ovia avautuu myös nuorille ja niille, joilla ei ollut aiemmin pääsyä kalliisiin studioihin, laitteisiin tai jakelukanaviin. Luovan ala on aina murroksessa ja sen tehtävänä on löytää uusia näkökulmia, uusia tapoja katsoa ja kertoa, kansanedustaja sanoo.
Hän huomautti puhuvansa kulttuurista entisenä pitkän linjan luovan alan tekijänä.
– Tiedän, miltä tuntuu, kun yleisö kertoo itkeneensä, nauraneensa teoksen äärellä. Tuolloin ymmärtää, ettei kulttuuri ole vain ammatti tai ala. Se on yhteys ihmisten välillä, kokemus ja tunne, joka ylittää tekijän ja teoksen. Siksi kulttuuria ei pidä käyttää lyömäaseena, vaan yhteisenä voimavarana, Päivärinta toteaa.
