Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila varoittaa kuitenkin hätiköinnin sudenkuopista.
– Suomessa meidän pitää henkisesti valmistautua siihen, että suhteet avautuvat poliittisella tasolla jossain vaiheessa. Me emme pysty vielä tässä vaiheessa sanomaan tarkkaan milloin. Mikään ei poista sitä tosiasiaa, että Venäjä on, ja tulee aina olemaan Suomen naapuri, sanoi tasavallan presidentti Alexander Stubb vuosi sitten maaliskuussa vierailleessaan Isossa-Britanniassa.
Lassila näkee tervetulleena ajatuksen keskusteluyhteyden avaamisesta. Jollakin aikavälillä. Keskusteluun pitää varautua tosissaan.
– Jos poliittiset suhteet Venäjälle palautetaan, niin Euroopan pitää pystyä viestimään Venäjälle, että Euroopassa ei olla taipumassa Venäjän vaatimuksiin Ukrainasta tai Kremlin visioimaan eurooppalaiseen turvallisuusarkkitehtuuriin, hän sanoo Verkkouutisille.
– Keskustelun pitää olla koordinoitua ja ärhäkkää. Toistaiseksi Euroopan unionissa aiheen ympärillä käyty keskustelu on näyttänyt Kremlistä katsottuna heikkouden osoitukselta.
Lassilan mukaan eurooppalainen keskustelu on ollut liian hajanaista ja se on tyrehtynyt ennen kuin keskustelussa on päästy edes kunnolla alkuun. Toisaalta hän myöntää, että jos Euroopalla ja Venäjällä ei ole keskusteluyhteyttä, niin on vaara, että Yhdysvallat ja Venäjä yrittävät tehdä päätöksiä Euroopan pään yli.
Euroopan unionissa on varsin moninaisia äänenpainoja Venäjästä ja suhteesta siihen. On pienten maiden, kuten Viktor Orbanin Unkarin ja Slovakian myöntyväisyyttä, puhdasta pelkoa Venäjän eskalaatiosta ja niitä, jotka pitäisivät tilanteen ennallaan. Sen takia unionin on vaikea muodostaa selkeää viestiä.
Lassila uskoo, että halukkaiden koalitio, johon Suomikin kuuluu, voisi olla yksi päänavaaja.
Lassila varoittaa, että Venäjälle lähetettävän viestin tulee kuitenkin olla selkeä. Muuten viesti tulkitaan väärin niin kuin on käynyt aiemmin.
– Venäjällä puhe on helposti tulkittu, niin että lännessä valmistaudutaan hyväksymään Venäjän rooli ja sen strategiset tavoitteet Ukrainassa. Jossain vaiheessa keskusteluyhteys on avattava, mutta perään kuuluttaisin sitä, että lännen tavoitteena tulee olla se, että Venäjän täytyy muuttaa politiikkaansa, ja se on viesti, joka Venäjälle täytyy välittyä.
Aika voisi olla otollinen
Venäjän taloudella menee heikosti. Iso osa Venäjän valtion kassasta menee Ukrainan sodanrahoittamiseen. Tyytymättömyys näkyy kansalaisten toiminnassa. Häive siitä on se, että Internet ei ole toiminut maassa kunnolla maaliskuun jälkeen.
– Tämä on paikka, johon Euroopan unionin tulisi iskeä. Etsiä mahdollisuuksia, jotta voisi lyödä kiilaa Kremlin ja Venäjän yhteiskunnan väliin. Venäjällä on yhä enemmän tyytymättömyyttä sodan jatkumiseen, Lassila sanoo.
– Euroopassa kuitenkin pelätään edelleen liikaa Venäjän reaktioita. Nyrkkisääntö on, että vaikeuksien kasvaessa Venäjän retoriikasta tulee kärkkäämpää ja eskaloinnilla uhkaaminen on halpa keino. Kaiken lisäksi se tuntuu toimivan.
Puolan pääministeri Donald Tusk sanoi Financial Timesille taannoin, että Venäjän hyökkäys Nato-maihin saattaisi olla enemmän kuukausien asia kuin vuosien asia.
Lassila kummastelee Tuskin puheita. Hän yhtyy presidentti Stubbin näkemykseen asiasta.
– Voi olla, että kyse oli eurooppalaisten herättelystä tai viesti Venäjälle, että Puola on valmiina. Tällainen puhe on minusta lähinnä Venäjän pussiin pelaamista. Jos pelko Venäjän hyökkäyksestä leviää, niin uhkana on, että resursseja halutaan suunnata yhä enemmän omien alueiden puolustamiseen, ja löydetään perusteita olla auttamatta Ukrainaa, Lassila sanoo.
– Alarmismia Venäjän hyökkäyksestä Natoon pitäisi painaa alaspäin. Tosiasialliset taistelut käydään Ukrainassa ja Euroopalla on yhä tärkeämpi rooli siinä, miten näissä taisteluissa käy.
Alarmismin sijaan Euroopan kannattaisi koordinoida yhteistä viestiä, jonka se haluaa lähettää Venäjälle. Yksi viite siitä, että aika keskustelulle voisi olla pian otollinen, on Venäjällä kasvava tyytymättömyys sotaan ja Kremlin taistelu tätä vastaan. Erityisen kuuma peruna on kiihtyvä internetin käytön rajoittaminen, joka tuntuu erityisesti suurissa kaupungeissa, kuten Moskovassa.
– Taustalla on tiedustelupalvelu FSB:n neuvostohenkinen ajatus kaiken kieltämisestä. Se kertoo Venäjän sisäisestä tilanteesta ja tyytymättömyydestä, ja että sitä joudutaan sensuroimaan. Kaava on klassinen: Pamppua tarvitaan yhä enemmän, kun rahat ovat loppumassa ja valheet voitokkaasta sodasta eivät mene enää läpi, Lassila sanoo.
– Venäläisten kuin myös monien hallinnonkin edustajien kasvava sotaväsymys antaa viitteitä siitä, että toisenlaistakin ulkopolitiikkaa haluttaisiin tehdä.