Ukraina on onnistunut horjuttamaan Venäjän etuja kulutussodassa, arvioivat tutkija Margaryta Khostova ja professori Amelia Hadfield CEPA-ajatuspajan artikkelissa.
Heidän mukaansa sota ei ole enää etenemässä Moskovan kannalta suotuisaan suuntaan, vaikka painetta on yritetty lisätä rintamalla ja Ukrainan selustassa. Kevään aikana Ukraina vapautti enemmän alueita kuin menetti.
Vaikuttaa siltä, että Vladimir Putin ei välttämättä pysty saamaan haltuunsa tärkeintä sotatavoitettaan eli Ukrainan hallussa olevaa osaa Donetskin aluseesta. Hyökkäykset ovat aiheuttaneet raskaita tappioita ilman merkittäviä saavutuksia.
Kulutussodassa selviytyminen on Khostovan ja Hadfieldin mukaan jo itsessään strategia. Jokainen päivä, jonka Ukraina kestää Venäjän hyökkäyksiä, muuttaa vähitellen sodan tasapainoa.
Siilipuolustus perustuu siihen, että maan valloittamisesta tehdään Venäjälle mahdollisimman kallista. Strategia on kehittymässä järjestelmälliseksi tavaksi nostaa venäläisten etenemisen hintaa.
Ukraina arvioi nykyisin tappavansa ja haavoittavansa vakavasti kuukausittain enemmän venäläissotilaita kuin Kreml pystyy rekrytoimaan tilalle. Jos arvio pitää paikkansa, Venäjän etu miesvoimassa heikkenee sodan pitkittyessä.
Energialaitokset sodan kohteena
Kreml on pyrkinyt tekemään myös siviilien ja yritysten elämästä sietämätöntä kaukana rintamasta. Talven iskuilla se yritti murtaa Ukrainan kestokykyä tuhoamalla sähköntuotantoa, lämmitystä ja jakeluverkkoja.
Iskut aiheuttivat vahinkoa ja sähkökatkoja, mutta eivät romahduttaneet Ukrainaa. Maa korjasi infrastruktuuria nopeasti, hajautti energiantuotantoa, vahvisti ilmapuolustusta ja tukeutui eurooppalaiseen apuun.
Samaan aikaan Ukraina on lisännyt painetta syvälle Venäjän alueelle. Drooni-iskut kohdistuvat nyt sotilaskohteiden lisäksi öljynjalostamoihin, vientiterminaaleihin sekä öljy- ja maakaasuputkistojen solmukohtiin.
Tutkijoiden mukaan iskujen tarkoituksena ei ole romahduttaa Venäjän taloutta kerralla. Tarkoitus on kasata kustannuksia, vaikeuttaa logistiikkaa ja pakottaa Kreml käyttämään voimavaroja oman infrastruktuurinsa puolustamiseen.
Ukrainan drooni-iskut satamiin ja energiainfrastruktuuriin, putkistovauriot ja tankkereiden takavarikot leikkasivat Venäjän öljynvientikykyä alkuvuonna vähintään 40 prosenttia.
Hadfield ja Khostova kuvaavat tätä kulutussodan ytimeksi. Kyse ei ole yhdestä ratkaisevasta iskusta, vaan vastustajan voimavarojen tasaisesta nakertamisesta.
Tuki ratkaisee
Khostovan ja Hadfieldin mukaan lännen tuki on sodan kriittinen muuttuja. Yhdysvaltojen muuttunut linja on kasvattanut Euroopan merkitystä, ja EU-instituutioista on tullut Ukrainan taloudellisen ja humanitaarisen avun selkäranka.
EU:n 90 miljardin euron tukipaketti ei ole vain rahallista apua, vaan viesti pitkäaikaisesta sitoutumisesta. Myös Britannia, Japani ja Kanada kuuluvat Ukrainan tärkeisiin tukijoihin.
Kulutussodassa ennakoitavuus on tutkijoiden mukaan yhtä tärkeää kuin tuen määrä. Tasainen apu vaikuttaa sekä Ukrainan kykyyn jatkaa sotaa että Kremlin arvioon siitä, onko aika todella Venäjän puolella.
Riski piilee epäjohdonmukaisuudessa. Khostova ja Hadfield varoittavat, että länsimaiden sisäpolitiikan muutokset ja osittainen pakotehelpotus voisivat murentaa kehityksen, joka on alkanut suosia Kiovaa.