Kreml on ajanut itsensä umpikujaan, toteaa College London -yliopiston professori Mart Kuldkepp Postimees -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan.
Hänen mukaansa Ukrainan onnistuneet iskut Venäjän lentotukikohtiin ja kriittiseen infrastruktuuriin horjuttavat Kremlin propagandan luomaa tarinaa siitä, että Venäjä voittaa Ukrainan sodan joka tapauksessa, ja että rauha on mahdollinen vain venäläisten asettamilla ehdoilla. Uskottavaa ei hänen mukaansa ole enää myöskään väittää Ukrainaa Yhdysvaltain käskyttämäksi epävaltioksi.
– Suurempi valittaminen ukrainalaisten toimista näyttäisi Venäjän heikkona, Yhdysvaltojen syntipukiksi tekemisestä ei olisi myöskään mitään hyötyä, mutta samalla strategisten pommittajien tuhoamista tai Kertshinsalmen sillan räjäyttämistä ei voi kuitenkaan hyväksyä, Mart Kuldkepp kuvaa Kremlin propagandan ongelmaa.
Hän kirjoittaa, että tässä tilanteessa ”Vladimir Putinin kannattaa kadota joksikin aikaa”
– Paras strategia tällä hetkellä näyttää olevan pitää Putin poissa julkisuudesta hetkeksi, teeskennellä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja toivoa, että ehkä julkisuuden huomio harhautuu ja jonkin ajan kuluttua tavanomaiset propagandakertomukset voidaan ottaa uudelleen käyttöön.
Mart Kuldkepp toteaa, että venäläisessä kulttuurissa ja kansan keskuudessa Ukrainan rohkeita ja onnistuneita iskuja saatetaan jopa arvostaa. Tämä johtuu Venäjällä vallitsevasta itsekkyyden ja apaattisuuden kulttuurista, jota myös Kreml on itse vaalinut valtansa pönkittämiseksi.
– Samalla tavoin kuin keskivertovenäläinen sotilas oli vuoteen 1918 mennessä alkanut suhtautua keisarillisen Saksan menestykseen äärimmäisen välinpitämättömästi ja jopa pienellä ihailulla, niin nyt on oletettavaa, että vahvaa kättä ja rohkeutta arvostavassa venäläisessä kulttuurissa Ukrainan ”osakkeiden arvo” on tällä hetkellä nousussa, Kuldkepp kirjoittaa Ukrainan onnistuneiden iskujen seurauksista.
– Sodan jatkamisen kannalta olisi Putinille kuitenkin hyvin huono asia, jos venäläinen yleinen mielipide alkaisi suhtautua ukrainalaisiin myönteisesti, mikä kääntäisi niin sanotun ’kahden veljeskansan’ narratiivin päälaelleen”, hän jatkaa.