Yhä kasvavaa osaa Suomen asunnoista kaupataan vain joidenkin tuhansien eurojen hinnalla. Kerrostaloyksiöitä ja -kaksioita saa 5000-6000 eurolla esimerkiksi Lieksasta, Kemistä, Varkaudesta ja Kiteeltä, kertovat ilmoitukset Oikotiellä.
Neliöhinnat saattavat olla alle sata euroa. Pohjois-Savon Tuusniemellä myydään kolmiota 59 eurolla neliöltä. Lieksalaiskaksiossa neliöhinta on 79 euroa. Usein hintaa selittää suunnitteilla oleva putkiremontti, mutta ei aina.
Kiinteistöalan toimija kertoi hiljattain Keskisuomalaisessa, että vielä 2010 Pihtiputaan kirkonkylällä jokainen myyntiin tullut talo maksoi yli 100000 euroa. Nyt omakotitalon saa 10000-15000 eurolla.
PTT:n vanhempi ekonomisti Veera Holappa koosti Tilastokeskuksen aineistoa maakuntien vanhojen osakeasuntojen hintakehityksestä.
– Useimmissa maakunnissa asuntojen hintakehitys on ollut laskevaa ainakin vuodesta 2022, Holappa kertoo, ja huomauttaa, että liki kaikki maakunnat kokivat pienen nousun hinnoissa korona-aikana.
Hintaindeksillä mitattuna pohjakolmikoksi erottuvat nyt Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu.
Väestöltään vähenevien maakuntien asuntohintojen trendien ennakoidaan jatkuvan. Pidemmän ajan suuntaa on vaikea kääntää.
– Kun väestö vähenee, myös palvelut vähenevät, mikä entisestään kiihdyttää väestön vähenemistä ja heikentää asukkaiden houkuttelun mahdollisuuksia.
Hypon toimitusjohtaja Ari Pauna varoitti ensi kerran jo vuonna 2010, että Suomessa on jopa miljoona arvoaan menettävää asuntoa. Hän muistelee, että Suomessa on Pohjoismaista edelleen eniten asuntoja väestöön suhteutettuna, noin 3,1 miljoonaa. Samaan aikaan uusien asuntojen tarpeeksi on arvioitu noin 35000 asuntoa vuodessa.
– Näin laskettuna uusien asuntojen tarve lähestyy jo miljoonaa asuntoa vuoteen 2055 mennessä. Samaan aikaan Suomen väestökehitys on suuri kysymysmerkki. Vuonna 2055 meillä olisi jo lähes neljä miljoonaa asuntoa. Mutta paljonko meillä on silloin väestöä. Missä he haluavat asua, millä tavoin ja miten he haluavat rahoittaa asumisensa. Tästä ei ole tehty tarkkaa tutkimusta. Varsinkaan maahanmuuttajien ja Suomeen muuttavien ammattilaisten osalta, Pauna listaa kohtalon kysymyksiä Verkkouutisten haastattelussa.
Asuntomarkkinoiden isojako Suomessa on Paunan mukaan jatkunut jo kohta 15 vuotta ja vauhti vain kiihtyy. Ilmiön rinnalla nähdään salakavalampi kaupunkien sisäinen uusjako, jossa hinnat eriytyvät alueellisesti toisistaan. Arvostettu lähiö voi menettää asemansa tai toisin päin, riippuen alueen kehityksestä ja kaupunkisuunnittelusta.
Kotien varassa lepää suurin osa suomalaisten varallisuudesta, mutta asunnolla on yhä useammassa paikassa enää vain käyttöarvo, kuten autolla.
Kyse ei ole enää vain syrjäseutujen ongelmasta, Pauna korostaa, vaan kehitys voi näkyä yllättävänkin lähellä Helsinkiä. SKVL esimerkiksi kertoi tammikuun markkinakatsauksessaan, että Salossa pankit rajoittivat ostajien lainoittamista loppuvuonna 2024.
Paunan kuvauksen mukaan Suomen asuntomarkkinat jakautuvat vakuudellisiin, vakuudettomiin, omalla rahalla ja ”lahjoituksin toimiviin”. Viimeksi mainitulla hän tarkoittaa, että omistajan täytyy maksaa, jotta asunnosta pääsee eroon.
Nyt Pauna haluaa lisätä vielä viidennen kohdan – ne asunnot, joita kukaan ei suostu ottamaan vastaan edes rahalla.
Hän muistuttaa, että vielä 2000-luvun alussa koko Suomi rankattiin AAA-luottoluokkaan ja terveyskeskuksia, liikuntahalleja ja asuntoja nousi pitäjiin.
– Kyse on valtavasta muutoksesta lyhyessä ajassa. Koko Suomen asumisen visio on haaksirikossa ja mihinkään ei oikein saada ratkaisua.
Ylipäätään kansallisten toimien mahdollisuudet ovat Paunan mukaan vähäiset.
– Markkinoita on jo tuettu koko Suomessa. On jaettu alue- ja asuntopoliittisia tukia. Nyt rahat on loppu ja tien päähän tultu.
LEHTIKUVA / AKSELI MURAJA
Kaupungistumisen ja väestön vähenemisen ongelmat ovat Paunan mielestä samankaltaisia eri puolella Eurooppaa, joten myös ratkaisu olisi hyvä löytää EU-tasolla.
Roskapankki-sanaa Pauna vierastaa, mutta jonkinlainen alueiden kehityspankki voisi tulla kyseeseen. Siinä voitaisiin hyödyntää eurooppalaista rahamarkkinajärjestelmää, kehityspankki saisi kiinteistövakuudellista lainaa ja voisi hoitaa ongelmaa. Saneerauspankki ottaisi omistajien vastuut kannettavakseen markkinahintaa vastaan. Osan asunnoista se kunnostaisi ja osan ajaisi alas.
– Olisi riittävän leveät hartiat. Kansallisin toimin tätä ongelmaa ei rakenteellisesti ratkaista, korkeintaan lievennetään. Miksi lisättäisiin lääkettä, jolla sairaus on aiheutettu.
Samalla on Paunan mukaan hyvä muistaa, että omistajan velvoitteet eivät automaattisesti siirry yhteiskunnan vastuulle.
– Hoitamattomien kohteiden määrä kasvaa. Se on selvä.
Isännöintiliiton toimitusjohtaja Mia Koro-Kanerva kuvaili aiemmin Ilta-Sanomissa oravanpyörää, joka voi syntyä, kun taantuvan alueen asunto-osakeyhtiö ajautuu maksukyvyttömyyteen. Konkurssin läpivienti tyssää usein taloyhtiön täyteen varattomuuteen, eikä asuntojen realisointikaan onnistu. Tällöin yhtiö voi ajautua välitilaan, jossa esimerkiksi lämpö- ja vesisopimuksia ei pystytä tekemään ja talo muuttuu käytännössä asuinkelvottomaksi.
– Koko Suomen asuttuna pitämisen mantrasta pitää vain luopua ja päästä yli puoluerajojen yhteisymmärrykseen alue- ja asumispolitiikan pitkästä visiosta, ja alue- ja kuntarakenteen uudistuksista. Tätä pitäisi katsoa 10-20 vuoden päähän, eikä vaalikausi kerrallaan, Pauna alleviivaa.
Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, kehitys tulee Paunan mukaan johtamaan siihen, että väestö keskittyy kasvukolmion kärkiin maahanmuuttajavetoisesti.
Aluepoliittisten realiteettien hyväksyminen on Suomessa ollut tähän asti vaikeaa.
– Itse näkisin, että kymmenen elinvoimaista maakuntaa keskuskaupunkeineen voisi olla tuleva rakenne, Pauna sanoo.
Hän mainitsee pk-seudun, Turun, Tampereen, Kuopion ja Oulun suurimpina vetureina. Maakuntakeskukset rakentuisivat yliopiston ja yliopistosairaalan ympärille.
– Mutta kansan yhtenäisyyden nimissä pitäisi se kompromissi löytää. Aivan täysin ei kannata antaa markkinavoimien viedä, koska siitä seuraa liiallinen volatiliteetti, niin kuin on nähty vuokra-asuntomarkkinassa, eli heilahdellaan ääripäästä toiseen. Kun luottamus katoaa asuntomarkkinoilta, se on todella iso asia ja vaikuttaa kaikkeen talouden aktiviteettiin.