Verkkouutiset

Presidentinlinna Helsingissä. / Str / LEHTIKUVA

Kokoomuksen presidenttipeli on käynnistettävä nyt eikä ensi vuonna

Blogi | Politiikka

Presidentillä on oltava yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita ohjaavaa sananvaltaa, kirjoittaja sanoo.
Janne Heikkinen
Janne Heikkinen
Janne Heikkinen on kokoomuksen kansanedustaja.

Suomessa on ollut Ruotsin kuningaskunnan ajoista alkaen sisäsyntyinen tarve vahvalle johtajahahmolle. Tästä syystä presidentinvaalit kiinnostavat myös ihmisiä, joita päivänpolitiikka ei tavallisesti kiinnosta.

Suomalaisten taipumus asettaa myös presidentille vaatimuksia. Yhteiskunnallisen auktoriteetin aseman saavuttaminen ei ole yksinkertaista aikana, kun yhtenäiskulttuuri murentuu. Presidentille se on tehtävässä onnistumisen kannalta kuitenkin välttämätöntä. Tarvitsemme presidentillistä arvovaltaa muistuttamaan itseämme siitä, että olemme kansakuntana selvinneet aikaisemminkin vaikeista ajoista.

Presidentti-instituutio ei voi jäädä seremoniamestarin rooliin. Presidentillä on oltava yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita ohjaavaa sananvaltaa. Hänen on pystyttävä ottamaan kantaa myös vähemmän suosittuihin asioihin, mikäli niistä puhuminen on yhteiskuntamme pitkän aikavälin kannalta moraalisesti oikein.

Maamme tulevan presidentin soisi osallistuvan esimerkiksi työllisyys- ja talouspohjasta käytävään julkiseen keskusteluun, vaikka ne perinteisesti saatettaisiin mieltää sisäpoliittisiksi teemoiksi. Kyse ei ole pelkästään luvuista paperilla, vaan koko nykyistä yhteiskuntamalliamme horjuttavasta kysymyksestä.

Tulevan presidentin on kyettävä esimerkiksi muistuttamaan siitä, että maamme julkinen talous perustuu jatkuvalle velanotolle ilman näkymää paremmasta. Nykyinen korkea elintasomme on rakennettu velan varaan, joka tulee leikkaamaan tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Sukupolvien välinen taloudellinen tasa-arvo on mitä suuremmissa määrin presidentillinen aihe, johon presidentin tulee ottaa kantaa, vaikka se altistaisi hänet päivän poliittiselle kritiikille.

Presidentin arvovaltaa tulee myös käyttää yhteiskunnallisen liikkeen aikaansaamiseksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistön jo vuosikymmenen takainen ”Ihan tavallisia asioita”-kampanja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, jossa hän kutsui laajan joukon yhteiskunnallisia vaikuttajia aiheen puolestapuhujiksi.

Tehtävänä Suomen kansan yhdistäminen

Kovinkaan montaa askelta ei tästä kampanjasta seuraavan presidentin tarvitse ottaa aihetta miettiessään. Mielenterveysongelmat ovat kasvaneet niin merkittäviin mittoihin, että sen ratkaisemiseen on tartuttava yhdessä. Maamme uusi kansantauti ei löydy enää pelkästään suonista, vaan myös ihmisten sisimmästä.

Seuraavan presidentin tärkein tehtävä on Suomen kansan yhdistäminen. Tarvetta perustelevaa esimerkkiä ei tarvitse hakea nykyhetkeä kauempaa. Pääministerin toiminnan jakaessa voimakkaasti kansaa, tarvitsee yhteiskunta ja valtio hahmoa, joka yhdistää suomalaisia saman lipun alle.

Tosiasia on myös se, että suomalainen yhtenäiskulttuuri sellaisena kuin me sen ymmärrämme, on jäämässä historiaan. Tänä päivänä maailma näyttäytyy esimerkiksi Kainuusta käsin hyvin erilaisena kuin etelän suurista yliopistokaupungeista. Osoittaisi suurta viisautta, jos seuraava presidentti kiertäisi ahkerasti Suomea sen koko moninaisuudessaan.

Tähän mennessä presidentin tehtävään on esitetty liuta nimiä. Arvioni mukaan kilpailussa tullaan näkemään ainakin Jutta Urpilainen, Jussi Halla-Aho ja Olli Rehn. Pienpuolueille mitat täyttävän ehdokkaan löytäminen on valtava haaste, vaikka Elisabeth Rehnin kaltaisen ilmiön syntymistä ei voi koskaan täysin sulkea pois. Vastaavasti Venäjän hyökkäyssota on osaltaan tehnyt suomettuneiden poliitikkojen ehdolle asettumisesta käytännössä mahdotonta suurissa puolueissa.

Kovia nimiä presidenttikilpaan

Kansallisen kokoomuksen osalta tulevan presidenttipelin tilanne ei ole aivan yksinkertainen. Ongelma on paljolti itse aiheutettu, kun potentiaalisia ehdokkaita on paljon, mutta avointa keskustelua varsin niukasti.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön asema on syystäkin vahva, mutta se ei saisi tehdä seuraajaehdokkaan valinnasta tabua, joka estää puolueen lukuisten ansioituneiden ehdokkaiden esille tulemisen hyvissä ajoin.

Kokoomuksella on iso joukko nimiä, jotka varmasti kestäisivät presidenttikilvan asettaman paineen. Näen tämän joukon koostuvan esimerkiksi Alexander Stubbista, Jyrki Kataisesta, Paula Risikosta, Jyri Häkämiehestä, Jan Vapaavuoresta ja Antti Häkkäsestä. Nyt kaivattaisiin paitsi potentiaalisilta ehdokkailta, myös puolueen kenttäväeltä päättäväisyyttä ja rohkeutta avata julkinen keskustelu maamme seuraavan presidentin valinnasta.

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta ,

Suosittelemme

MAINOS