Suomi sai koronakriisin aikaan edullista lainaa. Lainaa myönnettiin jopa negatiivisella korolla. Velkaantuminen kriisin keskellä herätti keskustelua siitä, onko se järkevää, ja missä määrin velkaa kannattaa ottaa. Lainanottoa perusteltiin sillä, että se on edullista, Kauppalehti uutisoi.
Edullisen lainan hyödyt jäivät kuitenkin laihoiksi, sillä lainojen hoitamisesta vastaava Valtiokonttori oli tehnyt korkojohdannaissopimuksia. Korkojohdannaisilla eli korkoswapeilla pyritään lyhentämään valtion velan korkosidonnaisuutta eli sitä, minkä pituisen lainan korkokustannuksia maksetaan.
Valtiot voivat kerätä rahaa eri pituisilla, kuten vuoden, kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden lainapapereilla. Mitä pidempi laina-aika, sitä suurempi korko.
Koronakriisin aikana johdannaissopimuksia olisi voinut olla parempi jättää tekemättä, jolloin korkomenot olisivat jääneet merkittävästi pienemmiksi. Tänä vuonna korkokulut ovat arviolta 2,3 miljardia euroa.
Raha- ja finanssipolitiikkaan erikoistunut tutkija, taloustieteen vanhempi lehtori Juha Tervala Helsingin yliopistosta pitää valtiovarainministeriön vuonna 2004 laatimaa ja Valtiokonttorin toteuttamaa strategiaa ymmärrettävänä.
– Strategiassa ei haluta ottaa kantaa korkojen kehitykseen eli luotetaan markkinoiden arvioon. Yleisesti ottaen pidemmät korot ovat lyhyitä korkeammalla, jolloin lyhyiden valtionlainojen suosiminen säästää pidemmällä aikavälillä rahaa, Tervala arvioi Kauppalehdelle.
Strategian ongelma liittyy siihen, jos korot lähtevät nousuun ja valtio joutuu hankkimaan uutta lyhytaikaista lainaa.
– Kysymys kuuluu, onko strategia järkevä pitkällä aikavälillä? Varmaankin on, mutta sitä olisi voinut muuttaa tilanteessa, jossa korot olivat negatiivisia, Tervala pohtii.