Taloyhtiöiden kivijalkojen liiketilojen kovat vastikkeet ajavat sekä yrittäjiä että asunto-osakeyhtiöitä ahdinkoon, kertoo kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) blogissaan.
Liiketilojen vastikekertoimet juontavat juurensa 1960–1990-luvuille, jolloin taloyhtiöihin rakennettiin runsaasti kivijalkaliikkeitä. Heinonen kuvaa, että liiketiloille asetettiin kaksi–neljä kertaa asuntovastikkeita suuremmat yhtiövastikkeet, koska kivijalkaliikkeet vielä aikoinaan tuottivat hyvin ja ne pystyivät korkeita vastikkeita maksamaan.
– Syntyi jopa tilanteita, missä asukkaille ei esimerkiksi Helsingissä tullut lainkaan vastiketta, kun alakerroissa oli tuottoisia liiketiloja, Heinonen kertoo.
Tilanne on kuitenkin muuttunut.
– Kivijalkakaupat ovat isolta osin kadonneet ja korvaantuneet kauppakeskuksilla ja valitettavasti myös postimyynnillä ja temutuksillakin. Monet liiketilat ovat tyhjentyneet ja niiden vastikkeet nousseet pilviin vesi- ja viemäri-, sähkö- ja julkisivuremonttien kustannusten myötä. Nekin siis ovat jyvittyneet näille 2-4-kertaisina, Heinonen kuvaa ongelmaa.
– Tiedän tapauksia, missä pienen kadunvarsipaikan vastike on noussut 1 000-1 500 euroon, kun vastaavan tilan vuokrahinnan tulisi tällaisessa kunnassa tai kaupungissa olla mieluumminkin 500 euron luokkaa. Omasta tilasta on tullut loukku.
Vastikekertoimien takia taloyhtiön liiketilaan ei välttämättä enää löydy toimijaa, ja taloyhtiö jää ilman vastikkeita.
– Pahimmillaan tällainen voi ajaa koko taloyhtiön sellaiseen kriisiin, missä ei enää rahoitusta saada ja pian edessä voi olla konkursseja isossakin kuvassa, Heinonen kertoo.
– Välillä ratkaisua on haettu myymällä tila eurolla jollekulle, jolla ei ole edes mitään tarkoitustakaan maksaa vastikkeita tai tuoda mitään toimintaa tilaan, hän viittaa maksut rästiin jättäviin pöytälaatikkofirmoihin.
Joissain taloyhtiöissä vastikkeita on saatu korjattua alaspäin, mutta nykyinen asunto-osakeyhtiölaki tekee sen toisinaan vaikeaksi. Vastikekertoimien muuttaminen vaatii taloyhtiössä yksimielisen päätöksen. Yksikin osakas voi siis estää muutoksen.
– Yleensä tämä tapahtuu tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä ja vanhassa ajassa eläen, Heinonen toteaa.
Ratkaisuksi Heinonen esittää lakimuutosta, joka sallisi vastikekertoimien muuttamisen määräenemmistöllä, esimerkiksi kahden kolmasosan päätöksellä. Hänen mukaansa tämä säilyttäisi korkean kynnyksen muutoksille, mutta estäisi yksittäistä osakasta torppaamasta välttämättömiä ratkaisuja.
Heinonen kertoo, että lakia on aiemmin muutettu tähän suuntaan esimerkiksi hissiremonttien ja hissiremontteihin ja purkupäätösten osalta.
– Lainsäädännön tulisi elää ajassa ja mahdollistaa kiinteistöjen järkevä käyttö ja myös elinmahdollisuudet muuttuvassakin maailmassa.
Heinonen helpottaisi myös liiketilojen käyttötarkoitusten muutoksia.
– Isoissa kaupungeissa ei keskusta-alueilla tietenkään tällaista tarvita, mutta monissa pienissä kaupungeissa ja taajamissa vanhojen liiketilojen muuttamista asuntokäyttöön olisi järkevää edelleen sujuvoittaa.
