Kansanedustaja, kirurgi Ville Väyrynen (kok.) toteaa Facebookissa, ettei hyvinvointialueiden välinen yhteistyö juurikaan näy hoitojonojen purkamiskeskustelussa. Sen sijaan ainoina vaihtoehtoina usein esitetään jonottamista, palveluseteliä tai omakustanteista käyntiä yksityisellä terveysasemalla.
Kaikilla alueilla on omat erityispiirteensä jonotilanteen, henkilöstöresurssien, tilakapasiteetin tai vaikkapa osaamisen suhteen, huomauttaa Väyrynen. Eroja on etenkin jonotilanteissa.
– Tilanne ei ole se, mitä sote-uudistuksella haettiin: tasavertainen palveluiden saatavuus koko maassa. Jonotilanne on paikoin kestämätön, hän toteaa.
Yhteistyötä tehdäänkin jonkin verran, esimerkiksi tyräpotilaita lähetetään Keski-Suomesta Etelä-Savoon. Ammattitaitoa ei kuitenkaan hyödynnetä täysimittaisesti ja saatavuudessa on valtavia eroja alueiden välillä.
– Myös työvoimaa voisi soveltuvin osin kierrättää. Etenkin erikoistumisvaiheessa tai vaikkapa nuorena erikoislääkärinä tämä voisi palvella vapaaehtoisesti toteutettuna myös henkilökohtaista urakehitystä. Jos potilaskontaktit tai leikkausmäärät jäävät jollain alueella vähäisiksi, miksi niitä ei voisi aktiivisesti hakea joltain toiselta alueelta, jossa työvoimaa tarvitaan, Väyrynen kysyy.
Hänen mukaansa painetta ja työkuormaa kasaava mekanismi todennäköisesti palvelisi myös julkisen puolen työvoimatilannetta. Liian kova kuormitus ja töiden puute eivät kumpikaan ole vetovoimatekijöitä.
– Etenkin vaativimpien toimintojen osalta rajoittavana tekijänä on ymmärrettävästi myös tietty ammatillinen mustasukkaisuus. Siksi mahdollistamisen rinnalle kaivattaneen myös jonkinasteista velvoittavuutta hakea ja tarjota apua hyvinvointi- tai yhteistyöalueiden (entinen ERVA) välillä, kirurgi-kansanedustaja kirjoittaa.
– Toiminnan laatukriteerien on luonnollisesti täytyttävä kaikissa ratkaisumalleissa.