Evp-kenraali Mick Ryanin mukaan Kiinan yhden lapsen politiikka on luonut kansanvapautusarmeijalle poikkeuksellisen haasteen, jota lännessä ei ole arvioitu riittävästi.
Ryan huomauttaa blogissaan, että arviolta 70–80 prosenttia Kiinan armeijan sotilaista on perheensä ainoita lapsia. Tällä voi olla vaikutuksia paitsi joukkojen suorituskykyyn myös Kiinan johdon strategiseen laskelmaan mahdollisen Taiwanin sodan suhteen.
Yhden lapsen politiikka otettiin käyttöön vuonna 1980 ja siitä luovuttiin vasta vuonna 2015. Sen alkuperäisenä tavoitteena oli hillitä väestönkasvua ja tukea talouskehitystä, mutta Ryanin mukaan sen seuraukset ulottuvat nyt kansalliseen turvallisuuteen.
Hän viittaa useisiin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu Kiinan väestökehityksen vaikutuksia maan asevoimiin. Kiinalla ei ole välitöntä määrällistä pulaa asevelvollisuusikäisistä nuorista, sillä maan nuoret ikäluokat ovat yhä suurempia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Ongelma liittyy pikemminkin siihen, millaista henkilöstöä asevoimiin on saatavilla.
Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan yhden lapsen politiikan aikana kasvaneet henkilöt olivat keskimäärin vähemmän luottavaisia, riskinottohaluisia ja kilpailuhenkisiä kuin sisarusten kanssa kasvaneet. Tutkimuksessa heitä kuvattiin myös vähemmän optimistisiksi ja tunnollisiksi.
Mick Ryanin mukaan nämä eivät ole ihanteellisia piirteitä sotilaallisessa ympäristössä.
– Tutkimus on pysäyttävä. Ainoat lapset ovat mitattavasti vähemmän luottavaisia, vähemmän sitkeitä, vähemmän riskinsietoisia ja vähemmän kilpailuhenkisiä kuin sisarusten kanssa kasvaneet, Ryan kirjoittaa X:ssä.
Kyse ei ole vain yksilöiden ominaisuuksista, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta ja poliittisesta ongelmasta. Kiinalaisessa perhekulttuurissa ainoan lapsen kuolema voi merkitä suvun jatkumisen katkeamista.
Ryan arvioi tämän lisäävän kiinalaisen yhteiskunnan tappioherkkyyttä tavalla, jolle ei ole juuri historiallista vertailukohtaa.
– Jokainen taistelukentällä kaatunut sotilas voi merkitä yhden perhelinjan sammumista, Ryan kirjoittaa.
Tämä voi vaikuttaa myös Kiinan johdon päätöksentekoon. Suuri sotilaallinen operaatio, joka aiheuttaisi merkittäviä tappioita, ei olisi Pekingille vain sotilaallinen tai poliittinen riski. Se voisi synnyttää laajan yhteiskunnallisen reaktion perheissä, joiden koko tulevaisuus on ollut yhden lapsen varassa.
Länsimaissa ei ymmärretä ilmiön merkitystä
Ryan viittaa myös arvioihin, joiden mukaan Kiinan armeija on jo sopeuttanut käytäntöjään väestökehityksen seurauksiin.
Esimerkiksi fyysisiä ja näkökykyyn liittyviä vaatimuksia on hänen mukaansa höllennetty, naisten rekrytointia lisätty ja psykologista tukea laajennettu.
Hän tulkitsee tämän merkiksi siitä, että kansanvapautusarmeija joutuu mukautumaan käytettävissä olevaan henkilöstöpohjaan.
Kysymys on jäänyt vähälle huomiolle länsimaisessa Kiina-analyysissä. Yhdysvaltain puolustusministeriön vuosittaisissa Kiinan sotilaallista voimaa käsittelevissä raporteissa vuosina 2000–2025 yhden lapsen politiikkaa ei ole käsitelty omana analyysikohteenaan.
Raporteissa on Ryanin mukaan kyllä huomioitu henkilöstökulujen kasvu ja rekrytointihaasteet, mutta niiden taustalla olevaa väestörakennetta ei ole avattu.
Jos suuri osa armeijan taistelujoukoista koostuu perheensä ainoista lapsista, kyse voi olla tekijästä, joka vaikuttaa sekä joukkojen kestokykyyn että Pekingin halukkuuteen hyväksyä tappioita.
LUE MYÖS:
Kiina harjoittelee satelliittien kaappaamista – näin sota avaruudessa alkaisi (VU 27.4.2026)