Kiinan kommunistinen puolue on brittiläisen turvallisuuspolitiikan asiantuntijan Edward Lucasin mukaan vahva ja kärsivällinen, mutta ei suinkaan voittamaton. Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (CEPA) tuore raporttisarja osoittaa hänen mukaansa Kiinan Keski- ja Itä- Eurooppaan kohdistamien vaikuttamishankkeiden onnistuneen lähinnä länsimaiden heikkouden vuoksi – eikä niinkään siksi, että Kiina olisi toiminut kovinkaan nerokkaasti.
Raportit kertovat Kiinan toimien kohdistuneen niin Puolan ja Romanian kaltaisiin suurehkoihin maihin kuin pieniin, kuten Viro, Montenegro tai Pohjois-Makedonia. Esimerkiksi Unkarissa ja Länsi-Balkanilla Kiina on operoinut talouspainotteisesti, kun taas Puolaa on pyritty lähestymään ennen kaikkea diplomatian keinoin.
– Lähestymistapa on pohjimmiltaan opportunistinen. Kiinan vaikuttaja-agentit tarttuvat tilaisuuksiin siellä, missä he niitä näkevät infrastruktuurihankkeista aina hajota ja hallitse -tyyppisiin juonitteluihin. Kun jokin toimii, he tekevät sen uudelleen. Kun jokin epäonnistuu, he menettävät kiinnostuksensa, Edward Lucas toteaa CEPAn artikkelissa.
Raporttien havainnot viittaavat hänen mukaansa siihen, että Keski- ja Itä-Eurooppa ei ole sellainen geopoliittinen risteyskohta, jollaisena jotkut ovat sen nähneet. Pekingistä katsottuna alue on pikemminkin periferiaa, jonka painoarvo on vähäisempi kuin Saksan yksittäisen suuren osavaltion.
Pitkäjänteistä ajattelua
Yksittäiset kiinalaisdiplomaatit saattavat Lucasin mukaan hallita asemamaansa kielen hämmästyttävän suvereenista, mikä kertoo erikoistumisen tuloksellisuudesta. Samaan aikaan Kiinan kommunistipuolue voi kuitenkin olla täysin ymmällään asianomaisen maan valtadynamiikasta tai mahdottoman pieniksi mieltämiensä maiden taloudellisista, kulttuurisista, historiallisista ja maantieteellisistä eroista.
Propagandassaan Kiina tyytyy rummuttamaan yleistä länsivastaisuutta, joka hänen mukaansa useammin epäonnistuu kuin saavuttaa tavoitteensa.
Vaikka Kiinan onnistumiset olisivatkin kuviteltua vaatimattomampia, ne kertovat silti aukoista länsimaiden suojautumisessa vaikuttamispyrkimyksiä vastaan, sanoo Lucas.
– EU:n laajentumisen hidastuminen Länsi-Balkanilla, arkuus Unkarin omapäisen johdon haastamisessa, epäsolidaarisuus Liettuaa kohtaan Taiwan-kysymyksessä tai kiinankielisen opetuksen jättäminen heitteille keski- ja itäeurooppalaisissa yliopistoissa eivät ole Kiinan painostuksen seurausta, hän toteaa.
– Ne loivat kuitenkin olosuhteet, joita Kiinan kommunistipuolue saattoi hyödyntää ja hyödynsikin. Kiinan johto on kenties kärsinyt erätappion. Se kuitenkin ajattelee pitkäjänteisesti – me taas useimmiten emme, hän varoittaa.
