Entinen keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen kehuu sosiaalisessa mediassa, että Suomen tuoreen hallituksen ministerit selvisivät kunnialla tulikasteesta, jonka Wagner-joukkojen juhannuskapina tuotti.
– Juhannuslauantaina tilannetta kommentoivat ainakin pääministeri [Petteri] Orpo, ulkoministeri Elina Valtonen ja puolustusministeri Antti Häkkänen. Päivän mittaan kameroiden eteen tuli myös presidentti Sauli Niinistö, joka kokosi keskeiset ministerit neuvonpitoon illalla, kirjoittaa Laaninen ja toteaa:
– Helpotus oli varmaan kaikilla suuri, kun kapinahanke kuivui kokoon eikä johtanut välittömään sekasortoon Venäjällä.
Laaninen näkee vastaavana tapahtumana Neuvostoliiton elokuun 1991 vallankaappausyrityksen, joka tapahtui, kun Esko Ahon hallituksen nimityksestä oli kulunut vasta kolme kuukautta. Kaappausyritys kesti kyllä kolmisen päivää, mutta myös se kuivui kokoon.
– Ahon hallitus joutui kylmiltään perimmäisten kysymysten äärelle. Mitä tehdään, jos naapurissa syntyy täysi sekasorto ja sieltä alkaa pyrkiä satoja tuhansia pakolaisia Suomeen? Orpo ja kumppanit joutuivat pohtimaan samantapaisia skenaarioita juhannuslauantain aikana. Eikä tilanne ole vielä ohi.
Laaninen kirjoittaa, että ”entisen puoluesihteerin huomio kiintyi tässä juhannuskriisissä myös asian poliittiseen esillepanoon Suomessa.”
– Tuli alleviivatun selväksi, miten täydellinen värisuora kokoomuksella on nyt ulko- ja turvallisuuspolitiikassa: kokoomuksen riveistä aikoinaan valittu tasavallan presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja puolustusministeri.
Vuosituhannen vaihteessa sosiaalidemokraateilla oli hallussaan kyllä presidentin, pääministerin ja ulkoministerin salkut, mutta ei puolustusministeriä.
Laaninen kirjoittaa, että historiassa tulee mennä vuosien 1961–1962 maalaisliittolaisen Martti Miettusen vähemmistöhallitukseen asti vastaavan ”värisuoran” löytämiseksi.
– Sen ulkoministerinä toimi Ahti Karjalainen ja puolustusministerinä Edvard [Lars] Björkenheim. Presidenttinä oli maalaisliiton riveistä noussut Urho Kekkonen.
Laanisen mukaan ”yhden puolueen ylivalta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa” on enemmän huono kuin hyvä asia.
– Ihmettelen sitä, miksi perussuomalaiset hyväksyivät tämän värisuoran hallitusneuvotteluissa. Juhannuskriisi kun tuskin jää viimeiseksi lajissaan.