Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Mia Laiho pitävät keskustan kansanedustaja Markus Lohen (kesk.) ehdotusta aikuisten suun terveydenhuollon siirtämisestä pois julkisen palvelun piiristä suomalaisen terveyspolitiikan tavoitteiden vastaisena.
– Keskusta on lähdössä vaarallisille vesille. Julkisen perusterveydenhuollon vahvistamisesta on ollut kansallinen konsensus, ja nyt siitä oltaisiin keskustan puolesta valmiita lipsumaan. Lohen ehdotus on hyvin lyhytnäköinen ja harkitsematon. Se lisäisi terveyseroja ja heikentäisi väestön terveyttä johtaen palvelutarpeen nousuun. Jokainen hoitamaton suun sairaus lisää myöhemmin kustannuksia, Sarkomaa sanoo.
Markus Lohi nosti Helsingin Sanomien haastattelussa aikuisten hammashuollon yhdeksi mahdolliseksi säästökohteeksi. Hänen mukaansa sen voisi siirtää julkisen sektorin vastuulta takaisin ihmisten omalle vastuulle. Yksityisen suun terveydenhuollon käyttöä voitaisiin Lohen mukaan edistää suuntaamalla olemassa olevilla Kela-korvauksilla.
Sarkomaan ja Laihon mukaan kokoomus lähtee siitä, että jokaisella on ikään katsomatta lakisääteinen oikeus julkisiin palveluihin, joiden olennainen osa on suun terveydenhuolto.
– Terve suu on osa ihmisen kokonaisterveyttä ja hyvinvointia. Suun ja hampaiden sairauksilla on tutkitusti yhteys moniin kansansairauksiin. Hoitamattomat suun sairaudet lisäävät riskiä muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, aivoinfarktiin, diabeteksen hoitotasapainon heikkenemiseen sekä vakaviin infektioihin, Sarkomaa kertoo.
Terve Suomi -tutkimuksen mukaan karies ja parodontiitti ovat edelleen merkittäviä kansansairauksia ja niiden esiintyvyydessä on huomattavia eroja sosioekonomisten ryhmien välillä.
– Tulokset alleviivaavat suun sairauksien ennaltaehkäisyn tärkeyttä ja yhdenvertaisten palveluiden kehittämistä vaikuttavuusnäkökulma edellä. Tähän suuntaan pitää mennä, ei keskustan Lohen ehdottamaan suuntaan.
Sarkomaan ja Laihon mukaan suun terveydenhuollon kehittämisessä on hyödyntämätöntä potentiaalia. He korostavat, että Kela-korvausta ja palvelusetelijärjestelmää on kehitettävä tukemaan omahoitoa ja hoitoon hakeutumista sekä hyödyntämään koko palvelujärjestelmän kapasiteettia. Hyvinvointialueiden on heidän mukaansa vahvistettava yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa, ja hammashoitajien ja suuhygienistien osaaminen on otettava täysimääräisesti käyttöön.
Sarkomaa muistuttaa, että ikäihmisten suun terveydenhuoltoon sekä kotihoidossa että ympärivuorokautisessa hoivassa tarvitaan kipeästi vahvistusta.
– Painopiste on laitettava rakenteiden ja toimintatapojen uudistamiseen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Laadukas aikuisten suun terveydenhuolto ei missään nimessä kuulu karsittavien palveluiden joukkoon, Laiho painottaa.
Sarkomaa ja Laiho toteavat, että valtiontalouden tilanne ja kustannusten hillinnän tavoite heijastuvat myös terveydenhuollon rahoitukseen. Heidän mukaansa ennakoiva ja ennaltaehkäisevä terveydenhuolto sekä vaikuttava kansansairauksien hoito, johon kuuluu erottamattomasti myös suun sairaudet, on ainoa kestävä toimintatapa.
– Suun terveydenhuollon säilyttäminen julkisen sektorin järjestämis- ja rahoitusvastuulla on välttämätöntä, jotta kansalaisten yhdenvertaiset palvelut, terveyserojen kaventaminen ja väestön hyvinvoinnin kokonaisvaltainen edistäminen voidaan turvata. Palvelujen toteuttamisessa on kuitenkin järkevää hyödyntää nykyisinkin käytössä olevaa monituottajamallia, Laiho toteaa.