Tämänhetkinen geopoliitinen tilanne muistuttaa vuotta 1944, jolloin länsiliittoutuneet jättivät Puolan Neuvostoliiton armoille. Näin kirjoittaa Liettuan entinen ulkoministeri, nykyinen kansainvälisen politiikan kommenttaattori Gabrielius Landsbergis arviossaan Yhdysvaltojen ja Venäjän tulevasta tapaamisesta.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaavat perjantaina Alaskassa. Julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan Venäjä on esittänyt aluevaatimuksia ehtona Ukrainan rauhanprosessin etenemiselle.
– Se, mitä presidentti Trump nyt tekee Putinin kanssa ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Hän ei ole koskaan peitellyt aikomustaan tehdä Putinin kanssa ”sopimus”. Häntä ei ole juurikaan kiinnostanut se, mitä se merkitsisi Ukrainalle tai Euroopan turvallisuudelle. Sopimuksen tekeminen on aina ollut hänen ainoa tavoitteensa, Landsbergis kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
– Putin oli valmis suostumaan, mutta vain jos sopimus olisi hänen ehdoillaan. Tällä hetkellä hän haluaa osan Ukrainasta. Mutta hänen perimmäinen tavoitteensa ei ole koskaan muuttunut: hän aikoo hyökätä Ukrainan – ja tilaisuuden tullen myös Euroopan – kimppuun.
Ukraina ei Landsbergisin mukaan voi suostua Venäjän vaatimuksiin. Kysymys on ex-ulkoministerin nyt lähinnä se, miten Eurooppaa reagoi Trumpin ja Putinin mahdollisiin sopimuksiin.
– Aikooko Eurooppa seurata presidentti (Volodymyr) Zelenskyin esimerkkiä ja hylätä Putinin ja Trumpin sopimuksen? Olen varma, että jotkut jo ajattelevat Ukrainan painostamisen luovuttamaan olevan paras tie eteenpäin.
Osas eurooppalaisista saattaa uskoa sopimuksen onnistuvan tulitauon saavuttamisessa tai Natoa aika ajoin arvostelleen presidentti Trumpin lepyttämisessä, Landsbergis pohtii. Ukrainan painostaminen sopimukseen ja myönnytyksiin olisi hänen mukaansa kuitenkin ikuinen häpeätahra.
– Rajojen sotkuisen uudelleenpiirtämisen kannattajille sanon: olemme nähneet tämän ennenkin. Yksi toisen maailmansodan häpeällisimmistä hetkistä oli brittien ja amerikkalaisten rinnalla taistelleiden liittolaisten – ystävien – hylkääminen, jättäminen vuosikymmeniksi Neuvostoliiton lamauttavan vallan alle, koska se oli ”tarkoituksenmukaista” tai kuten ennen sanottiin, ”emme olisi voineet tehdä mitään”.
Landsbergisin liittoutuneiden toimintaa ei enää muisteta, sillä voittajat kirjoittavat historian.
– Mutta Eurooppa ei ole tällä hetkellä voittaja; se on matkalla seuraavaksi uhriksi. Ainakin itsesuojeluvaisto on herättävä henkiin ja Euroopan maat on vakuutettava siitä, että rajojen muuttaminen väkisin olisi itsemurhayritys.
Ukrainan kannalta epäedullinen sopimus on voimassa vain jos sitä tuetaan, Landsbergis kirjoittaa. Jos Eurooppa seisoo Ukrainan rinnalla, hän päättää, sopimus on voimassa ”vain lyhyen alaskalaisen hetken”.
The current geopolitical moment is often compared to Chamberlain’s betrayal of Czechoslovakia in 1938. But there is another point in history that could be used as an example equally well.
In 1944, Stalin, sensing victory approaching, demanded that part of Poland be recognised by… pic.twitter.com/P0Np2LEXXp
— Gabrielius Landsbergis🇱🇹 (@GLandsbergis) August 9, 2025
