Viime aikoina on uutisoitu näyttävästi tyttöjen ja poikien kasvavista eroista poliittisissa asenteissa. Näkemyksen mukaan tytöt olisivat aiempaa liberaalimpia, kun taas poikien asenteen muuttuisivat konservatiivisemmiksi, mikä näkyisi esimerkiksi siinä, mitä puolueita he äänestävät.
Psykologian tutkijatohtori Ville-Juhani Ilmarisen mukaan toistaiseksi ilmiöstä ei ole julkaistu mitään uskottavaa tutkimusta.
– Näkemys pohjaa toistaiseksi datajournalismiin, jossa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta sen tuottamia ilmiöitä ei pidä sekoittaa vertaisarvioituun tieteelliseen prosessiin, Ilmarinen kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Ilmarisen mukaan niin ikään paljon mediahuomiota saanut tasa-arvon paradoksi, ilmiö, jonka mukaan naiset ja miehet ovat keskenään erilaisempia tasa-arvoisemmissa maissa, ja vastaavasti keskenään samankaltaisempia vähemmän tasa-arvoisissa maissa, ei pidä paikkansa.
Lukuisat tutkimukset ovat viime vuosien aikana väittäneet, että miesten ja naisten väliset erot ovat suurempia maissa, jotka ovat tasa-arvoindeksin kärjessä. Ilmiötä on kutsuttu tasa-arvon paradoksiksi.
Helsingin yliopiston uuden tutkimuksen perusteella mitään tällaisia johtopäätöksiä ei kuitenkaan ole mahdollista vetää.
– Aiempi tutkimus sukupuolten tasa-arvon paradoksista on tuotettu käyttäen suoraviivaiselta vaikuttavaa, mutta erittäin harhaanjohtavaa tilastollista menetelmää, Ilmarinen sanoo.
Ilmarinen on yhdessä Svenska social- och kommunalhögskolanin sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvistin kanssa uudelleenanalysoinut kolmea tutkimusta, jotka on aiemmin julkaistu arvovaltaisissa yleisissä tieteellisissä julkaisuissa.
Näistä ensimmäinen käsitteli PISA-aineistoa ja tyttöjen ja poikien välisiä eroja STEM-asenteissa (tiede, teknologia tekniikka ja matematiikka), toinen naisten ja miesten välisiä eroja taloudellisissa preferensseissä (altruismi, luottamus, vastavuoroisuus jne.) ja kolmas persoonallisuuspiirteissä.
Ominaisuuksia, joiden suhteen sukupuolieroja tarkasteltiin, oli yhteensä 15. Kaikissa tutkimuksissa oli mukana vähintään 50 maata ja kymmeniä- tai satojatuhansia naisia ja miehiä.
Kun käytettyä tilastollista menetelmää purettiin osiin, tulokset osoittivat, että aiemmissa tutkimuksissa tehdyt päätelmät ovat sekä räikeästi yksinkertaistavia että yhteyksien voimakkuuksia liioittelevia. Yhdestäkään 15 mitatusta ominaisuudesta naisten ja miesten keskiarvot eivät muuttuneet eri suuntiin, kun tasa-arvo kasvoi.
Esimerkiksi pojat eivät olleet enemmän kiinnostuneita tieteestä tasa-arvoisemmissa maissa verrattuna vähemmän tasa-arvoisiin maihin. Samalla tavalla tyttöjen yleinen kiinnostus tieteitä kohtaan ei ollut yhteydessä maan tasa-arvoon.
Tämän sijaan ominaisuuksien keskiarvot saattoivat muuttua samaan suuntaan tasa-arvon mukana, esimerkiksi sekä miehet että naiset olivat persoonallisuudeltaan avoimempia, kun tasa-arvo kasvoi.
– Erityisesti tuloksissa nousi esiin taloudellisia preferenssejä tarkastellut Science-lehdessä julkaistu tutkimus, josta löytyi analyysimme perusteella vain kolme yhteyttä tasa-arvon tason ja miesten ja naisten preferenssien eroissa: miehet olivat keskimääräisemmin vähemmän altruistisia tasa-arvoisemmissa maissa ja sekä naiset että miehet olivat keskimääräisemmin kärsivällisempiä tasa-arvoisemmissa maissa. Muissa yhdeksässä preferenssissä eroja ei ollut, Ilmarinen sanoo.
Tutkijoiden mukaan maan tasa-arvolla ei ylipäätään ole yleisluonteista yhteyttä miesten ja naisten välisiin eroihin.
Heidän mielestään on huomionarvoista, että tiedeyhteisö ei ole kyennyt aiemmin reagoimaan näin selkeään puutteeseen tutkimusten tilastollisissa menetelmissä, vaikka sukupuolten tasa-arvon paradoksia onkin kritisoitu joistain toisista näkökulmista.
– Tarkemmalla tarkastelulla on hyvin vaikea osoittaa tukea selkeälle ”tasa-arvon paradoksi” ilmiölle, tai ylipäätään summata näitä erilaisia tuloksia antamalla niille joku kattotermi. Nähdäksemme tästä aiemmasta tutkimuksesta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä niin tiedontuoton kuin yhteiskunnallisen tasa-arvotyön kannalta, Ilmarinen toteaa.