Järvenpään paraatipaikalle noussut rakennus muistuttaa sukellusveneen periskooppia. Jotain samaa siinä on kauppakeskus Dixin kanssa, joka näyttää avaruudesta Vantaan Tikkurilan keskustaan pudonneelta avaruusalukselta. Näin niitä kuvaillaan somessa ja keskustelupalstoilla.
Moderni arkkitehtuuri jakaa mielipiteitä. Väittämä kuuluu, että arkkitehdit rakastavat sitä ja maallikot vierastavat. Edessämme jököttävä Järvenpään bulevardikorttelin ensimmäinen vaihe on valittu vuoden 2022 rumimmaksi uudisrakennukseksi Facebookin Arkkitehtuurikapina-ryhmän järjestämässä äänestyksessä. Siinä niin sanottu tavallinen kansa pääsi antamaan tuomionsa.
Mitä Järvenpäässä mietitään asiasta?
Kaupunginvaltuutettu Henri Kontkin (kok.) katsoo rakennusta ja sanoo näkevänsä vasta työmaan edessään. Suomen rumimman rakennuksen titteli harmittaa.
– Korttelialue on vielä täysin kesken, järvenpääläisvaltuutettu huomauttaa Nykypäivälle.
Kymmenen vuoden kuluttua alue näyttää täysin erilaiselta. Kävelykadun alkupäästä puretaan viereisen osuuspankin korttelin vanhat, huonokuntoiset ja käyttöikänsä päässä olevat rakennukset. Eivät nekään 60–80-luvulta peräisin olevalla tyylillään hivele esteetikon silmiä.
Purettujen rakennusten paikalle nousee moderneja uudisrakennuksia, joihin tulee asuntoja, liiketiloja ja palveluja. Korkeimman tornitalon rakentaminen alkaa pian. Kun kaikki on valmista, bulevardikorttelin parjattu ensimmäinen vaihe ei näytä enää näin yksinäiseltä kävelykadun päässä, vakuuttaa Kontkin, joka on myös Järvenpään kaupunkikehityslautakunnan jäsen.
Järvenpään Uudistuva keskusta näyttää havainnekuvissa miltä tahansa Uudenmaan nopeasti kasvavalta kaupungilta. Kaupunki ei juurikaan erotu arkkitehtuurillaan. Samanlaisia uudisrakennuksia rakennetaan joka puolelle.
Tämä on Marjo Uotilan mukaan suomalaisen kaupunkirakentamisen ongelma. Hän on Facebookin Arkkitehtuurikapina-ryhmän perustaja ja yksi Kohti kauniimpaa kaupunkia -kirjan kirjoittajista.
Suomeen rakennetaan Uotilan mielestä rumia laatikkotaloja. Järvenpään bulevardikortteli on vain yksi esimerkki uudisrakentamisesta, jota kapinaryhmässä arvostellaan.
– Näille rakennuksille tyypillistä ovat ihmisille stressireaktioita aikaansaavat piirteet, kuten suuret ja monotoniset pinnat sekä hyökkäävät ja terävät ulokkeet. Niissä on myös kaoottisesti vaihtelevia yksityiskohtia ja epäsymmetriaa sekä harmoniaa tavoittelemattomia muotoja. Rakennuksissa on epäinhimillinen mittakaava sekä luonnoton, kova, kylmä, steriili ja anonyymi teollisen tehokkuuden estetiikka, Uotila lataa.
Kapinaliike haastaa arkkitehdit
Marjo Uotila ei ole arkkitehti, mutta sosiologi-tutkijana hän on kiinnostunut kaupunkiympäristöstä ja sen vaikutuksesta ihmisiin.
Arkkitehtuurikapina-ryhmän hän perusti vuonna 2015. Tavoitteena oli löytää hengenheimolaisia muista, jotka ovat kyllästyneitä ”tylyyn, rumaan, heikkolaatuiseen ja ympäristöä ankeuttavaan uudisrakentamiseen Suomessa”. Nyt jäseniä on jo yli 13 000.
Ryhmässä vastustetaan moderneja ”laatikkotaloja”. Sivuilla kerrotaan, että ryhmän tavoitteena on edistää kauneuden, kestävän perinnerakentamisen ja ihmistä miellyttävän ympäristön paluuta rakennettuun ympäristöön. Ryhmä myös puoltaa uusia toteutuksia traditionaalisen ja klassisen arkkitehtuuriperinteen hengessä sekä modernismin tieltä tuhoutuneiden merkittävien rakennusten rekonstruktioita.
Marjo Uotila kertoo aina ihmetelleensä, miksi uudet rakennukset näyttävät tylymmiltä kuin vanhat. Hänen mielestään kauneimmat rakennukset on useimmiten rakennettu ennen toista maailmansotaa.
Uotilaa ihastuttaa uudisrakentaminen, joka ottaa vaikutteita historiallisista tyyleistä. Sellainen rakennus voisi olla uusi kerrostalo, joka kuitenkin näyttää vanhalta. Hän toivoisi näkevänsä esimerkiksi jugend-tyyliä mukailevia uudisrakennuksia.
Maailmalla tällaisia taloja ja asuinalueita jo rakennetaan, mutta Suomessa arkkitehdit eivät ole asiasta innostuneet.
Suomessa ehkä tunnetuin uustraditionalistisin periaattein toteutettu kaupunginosa on Vantaan Kartanonkoski.
Alue valmistui 2000-luvun alussa ja sen asemakaava mukailee eurooppalaista kaupunkiperinnettä. Rakennusten arkkitehtuuri on ottanut vaikutteita 1920-luvun klassismin tulkinnasta.
Miksi vastaavia asuinalueita ei rakenneta Suomeen enemmänkin?
– Meillä on ollut suunnattomia vaikeuksia päästää irti vuosikymmenten perinteestä, jonka pohjalla on modernistisen kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin traditio. Olemme tavallaan sen vankeja, ja se ohjaa meitä kaavoituksesta lähtien, Uotila toteaa.
Onko kauneus katsojan silmissä?
Sitkeät hokemat ovat Uotilan mukaan juurtuneet syvälle suomalaiseen arkkitehtuurikeskusteluun. Hän nostaa niistä esiin kaksi.
Ensimmäinen on useimmiten arkkitehtien suusta tuleva argumentti. Se, että uudisrakennusten on noudatettava ajan henkeä. Kopioimista ei katsota hyvällä, ja arkkitehdit haluavat jättää oman kädenjälkensä uusiin rakennuksiin.
Uotila ei ymmärrä lainkaan tätä näkemystä. Hänen mukaansa uudisrakentaminen perustuu jo nyt massakopiointiin teollisessa mittakaavassa.
– Tälläkin hetkellä uudisrakentamisessa ja uudessa arkkitehtuurissa esiintyy erikoisia ja uusia elementtejä, kuten esimerkiksi räikeät värit, kuin haulikolla ammutut ikkunat ja merikonttityyppiset kattoratkaisut. Ei näitä suomalaiset ole keksineet. Nämä ovat kopioita sellaisista elementeistä, jotka on keksitty jossain muualla noin 10–20 vuotta sitten. Niitä on ensin esitelty arkkitehtien lehdissä, jonka jälkeen niitä on syystä tai toisesta ryhdytty ammattipiireissä palvomaan, hän sanoo.
– Meillähän kopioidaan koko ajan aivan hillittömästi.
Toinen hokema on, että kauneus on katsojan silmässä. Tämä ei Uotilan mukaan pidä paikkaansa rakennusten osalta.
Hän viittaa kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan suurin osa kyselyiden vastaajista näkee rakennuksen kauneuden tai rumuuden hyvin samalla tavalla. Useimmiten ihmiset kokevat, että vanhat rakennukset ovat moderneja rakennuksia kauniimpia ja viihtyisämpiä. Demografiset taustatekijät, kuten ikä, sukupuoli, koulutustausta tai poliittinen kanta eivät vaikuta tulokseen.
On kuitenkin ihmisiä, joiden mielestä moderni laatikkotalo on aina se kaunein rakennus. He ovat tutkimuksissa pieni vähemmistö
– Siinä 1–2 prosentin joukossa ajatellaan hyvin eri tavalla siitä, mikä on kaunista ja mikä on rumaa. Tässä ryhmässä korostuvat arkkitehtikoulutuksen saaneet ihmiset. Jossain kohtaa koulutusta opiskelijoiden maku muuttuu modernistisen arkkitehdin mauksi, Uotila toteaa.
Pieni porukka päättää kaupunkiympäristöstä
Arkkitehtuurin ja kaupunkiympäristön kauneudesta puhumista saatetaan vähätellä. Marjo Uotila sanoo, että kauneus vaikuttaa ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
Kirjaprojektissa niin ikään mukana ollut maisema-arkkitehti Mika Varpio kirjoittaa, että arkkitehtuurin esteettiset ominaisuudet vaikuttavat mielialaan, kognitiiviseen toimintaan, käytökseen ja jopa henkiseen terveyteen. Hän toteaa, että ihmiset pitävät luonnossa esiintyvistä muodoista. Niitä ovat esimerkiksi pyöreät, kaarevat, rytmikkäät muodot. Ongelmallisia taas ovat suorakulmaiset, tasaiset, monotoniset, levymäiset ja terävät muodot. Ne ovat Varpion mukaan luonnottomia, tylsiä ja virikkeettömiä, eivätkä ruoki ihmisen mielikuvitusta, joten modernismi tyylinä vaikuttaa Varpion mukaan olevan ”biologiamme vastaista”.
Varpio asuu ja työskentelee historiallisesta puutalokeskustasta tunnetussa Porvoossa. Hän on myös vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kaupunkikehityslautakunnan jäsen.
Maallikot ihannoivat usein 1800-luvun uusklassismia tai uusrenessanssia. Lisäksi Helsingin jugend-arkkitehtuuri on suuressa arvossa. Perinteisellä arkkitehtuurilla on siis laajaa kannatusta, mutta uudisrakentaminen ei juurikaan jäljittele näitä tyylejä.
Tämä johtuu Uotilan mukaan siitä, että maallikon mielipide jää usein toisarvoiseksi asiaksi, kun rakennuksia ja alueita suunnitellaan ja rakennetaan. Valtaa käyttävät arkkitehdit, kunnat ja rakennuttajat.
– Me kaikki koemme ja käytämme rakennettua ympäristöä, mutta tavallisen ihmisen on kauhean vaikea vaikuttaa. Kaavoituksessa on toki osallistumis- ja arviointisuunnitelma yhtenä vaiheena, mutta ei se toimi, hän sanoo.
Uotila nostaa esiin jälleen arkkitehtikoulutukseen.
– Toivoisin, että siellä tarjottaisiin välineitä ymmärtää paremmin esimerkiksi perinteistä ja klassistista arkkitehtuuri myös siitä näkökulmasta, että se tyyli tuottaisi todennäköisesti paljon nykyistä parempia rakennettuja ympäristöjä.
Myös päättäjillä on oma roolinsa. Marjo Uotila kertoo, että Ruotsissa monilla paikkakunnilla poliitikot ovat yli puoluerajojen ryhtyneet edistämään rakennetun ympäristön kehittämistä ihmisten toiveiden pohjalta.
Tukholman lähellä sijaitseva Upplands Väsby laati vuonna 2020 maankäyttösuunnitelman, jonka mukaan uusien rakennusten pitää mukailla modernismia edeltävää arkkitehtuurikieltä. Päätöksen taustalla oli asukaskysely, jossa ihmiset toivoivat klassismipohjaista ja perinteistä arkkitehtuuria kuntaansa.
– Ruotsissa on saatu merkittäviä päänavauksia aikaan. Siellä on iso muutos käynnissä. Miksi tämä ei onnistuisi Suomessa, Uotila kysyy.
Marjo Uotila on myös itse päättäjä, kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ja kaupunkikehityslautakunnan puheenjohtaja Kaarinassa. Hän toivoo, että päättäjät kaupungeissa ja kunnissa heräisivät arvostamaan rakennetun ympäristön kauneutta ja viihtyisyyttä.
Uotilalla on vinkki kollegoilleen.
– Tämä teemahan on sellainen, että kaikkien poliittisten puolueiden päättäjien kannattaisi kannattaa kaunista uutta rakentamista, koska sillä on myös kansalaisten vahva tuki.
Vaakakupissa kauneus ja järkevyys
Järvenpääläisvaltuutettu Henri Kontkin on samaa mieltä, että hyvässä kaupunkirakenteessa näkyvät historian kerrostumat.
– Sellainen kunnioittaa vanhaa, mutta toisaalta uudisrakentamisen on palveltava sekä nykyistä että tulevaa kaupunkia mahdollisimman hyvin, hän kertoo.
Kontkinin mielestä Järvenpään bulevardikortteli on onnistunut.
– Näen edessäni kasvavan, elinvoimaisen ja kehittyvän kaupungin. Tämä tuo kaupungin arvopaikalle uuden kukoistuksen. Rakentuvaan osaan on tulossa myös vanhaa kunnioittava funkkistyylinen kivijalka, joka myötäilee paikalla aiemmin ollutta rakennusta. Kaupungin päättäjien tahto oli, että alueella on jatkossakin historiallisuutta ja kerroksellista kaupunkikulttuuria, hän kertoo.
– Kaupunki kasvaa ja siitä tulee nykyistä eläväisempi pitkän rakennusvaiheen jälkeen. Kasvu ja kehitys palvelevat myös asukkaita. Järvenpää ei ole kaupunki, jossa vain asutaan. Täällä myös eletään.
Mutta kuinka paljon kauneus painaa vaakakupissa, kun kaupunkia kehitetään?
– Kaupunkisuunnittelu on erilaisten hyvien toiveiden täyttämistä. Kaikkea ei kuitenkaan pystytä täyttämään. Silloin mennään sen mukaan, mikä on kaikista toteuttamiskelpoisin ja järkevin ratkaisu. Ensisijaisesti kaikkea uutta tehdään palvelemaan järvenpääläisten sujuvaa arkea, Kontkin sanoo.