Yhdysvaltain juomavedessä voi olla selvästi enemmän niin sanottuja ikuisuuskemikaaleja kuin viralliset koosteet antavat ymmärtää, selviää uudesta tutkimuksesta.
Cell Reports Sustainability -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston EPA keräämiä PFAS-mittaustietoja. Tutkijat analysoivat yli 1,8 miljoonaa mittaustulosta 9 991 yhteisöllisestä vesijärjestelmästä.
PFAS-yhdisteet ovat erittäin hitaasti ympäristössä hajoavia kemikaaleja, joita on käytetty muun muassa elintarvikepakkauksissa, kosmetiikassa, tekstiileissä ja tarttumattomissa pinnoitteissa.
Tutkimusaineiston tuloksista peräti 98 prosenttia jäi laboratorioiden raportointirajan alapuolelle.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei näytteissä olisi ollut PFAS-yhdisteitä. Mittausrajan alle jäävä tulos kertoo vain, ettei pitoisuutta pystytä käytetyllä menetelmällä määrittämään riittävän tarkasti.
Ongelma syntyy, jos tällaiset tulokset merkitään keskiarvoja laskettaessa nollaksi.
Tutkijoiden mallinnuksen mukaan tällä menetelmällä saatiin näkyviin vain noin 44 prosenttia 25 PFAS-yhdisteen arvioidusta keskimääräisestä pitoisuudesta. Todellinen keskimääräinen taso voisi mallin perusteella siis olla yli kaksinkertainen verrattuna laskentatapaan, jossa raportointirajan alle jäävät havainnot käsitellään nollina.
Tutkija varoittaa väärästä tulkinnasta
Tutkimusta johtanut Texas Christian Universityn tutkija Gehendra Kharel korostaa, ettei tutkimuksessa otettu uusia vesinäytteitä eikä selvitetty yksittäisten ihmisten todellista altistumista.
Kyse on tilastollisesta arviosta siitä, kuinka paljon PFAS-pitoisuuksia voidaan jättää huomiotta nykyisessä tietojen käsittelyssä.
– Raportointirajan alapuolella ei tarkoita nollaa, Kharel tiivistää tutkimuksen keskeisen havainnon.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kuutta PFAS-yhdistettä, joille EPA on asettanut juomavettä koskevia rajoja. Kun mittausrajan alle jäävät tulokset laskettiin nolliksi, niiden keskimääräiseksi yhteispitoisuudeksi saatiin noin 2,6 nanogrammaa litrassa. Mallinnuksessa arvio nousi noin 5,2 nanogrammaan litrassa.
Yksittäisten yhdisteiden pitoisuusrajat ovat eri asia kuin näiden aineiden yhteenlaskettu keskiarvo. EPA sallima enimmäispitoisuus on esimerkiksi PFOA ja PFOS neljä nanogrammaa litrassa.
PFAS-altistuminen on yhdistetty tutkimuksissa muun muassa tiettyihin syöpiin, lisääntymisterveyden häiriöihin sekä immuunijärjestelmään ja kilpirauhaseen kohdistuviin vaikutuksiin. Uusi tutkimus ei kuitenkaan arvioinut havaittujen pitoisuuksien terveysvaikutuksia.
PFAS-aineille on raja myös Suomessa
Myös Suomessa talousveden PFAS-yhdisteiden määrää rajoitetaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa PFAS-aineiden summan enimmäisarvoksi on asetettu 0,10 mikrogrammaa litrassa eli 100 nanogrammaa litrassa.
Kyse on eri tavoin määritellystä raja-arvosta kuin Yhdysvaltain yksittäisille PFAS-yhdisteille asetetuissa rajoissa, joten lukuja ei voi verrata suoraan toisiinsa.
Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat ennen kaikkea tarpeen kertoa nykyistä selvemmin, mitä mittausrajan alle jäävä tulos tarkoittaa. Tarkemmat mittausmenetelmät voisivat vähentää epävarmuutta siitä, kuinka paljon PFAS-yhdisteitä juomavedessä todellisuudessa on.