Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) seuraa julkisen hallinnon tekoälymurrosta poikkeuksellisen läheltä. Hänen vastuualueelleen kuuluu julkisen hallinnon kehittäminen ja digitalisaatio. Eli myös se, miten valtio, kunnat ja hyvinvointialueet ottavat uusia teknologioita käyttöön palveluissaan ja omassa työssään.
Julkisessa hallinnossa halutaan nyt siirtyä yksittäisistä tekoälykokeiluista laajamittaiseen käyttöön. Tavoitteena on parantaa julkisen hallinnon tuottavuutta tekoälyn ja automaation avulla 20 prosenttia vuoteen 2031 mennessä. Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen sanoi Helsingin Sanomille, että koko julkinen sektori muutetaan toimimaan tekoälypohjaisesti. Tekoälyagenttien ja automaatioratkaisujen investointiohjelmaan on varattu kymmenen miljoonaa euroa vuosille 2026–2027.
Kuinka paljon ministerin ja ministeriön arjessa käytetään tällä hetkellä tekoälytyökaluja, ministeri Anna-Kaisa Ikonen?
– Erilaisia tekoälytyökaluja käytetään ja pyrimme lisäämään niiden käyttöä nopeasti. Tekoäly on työn apuväline tiedonhaussa, tekstien luonnostelussa ja tiivistämisessä sekä suurten aineistojen jäsentämisessä ja analysoinnissa.
– Kannustamme käyttämään tekoälyä, mutta virkamies vastaa aina lopputuloksesta ja sen tarkistamisesta. Salassa pidettävää tai henkilötietoja sisältävää aineistoa ei pidä syöttää palveluihin, joita organisaatio ei ole hyväksynyt siihen tarkoitukseen. Tekoälyn investointiohjelmasta on rahoitettu valtion yhteistä tekoälyalustaa, jolla mahdollistetaan turvallinen käyttö myös korkeaa tietoturvaa vaativien aineistojen käsittelyssä.
– Tahtotila on vahva, mutta olemme vielä alussa. Valtioneuvoston kansliassa kehitetään tekoälyä lainvalmistelun tueksi, ja tavoitteena on saada uusia työvälineitä kaikkien ministeriöiden lainvalmistelijoille. Valtionhallinnossa tekoälyä hyödynnetään Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan kokonaisuutena vielä melko vähän ja pistemäisesti. Siksi käyttöä halutaan vauhdittaa systemaattisesti ja siirtyä yksittäisistä kokeiluista laajamittaisempaan hyödyntämiseen.
Milloin ja mihin käytit itse edellisen kerran tekoälyä?
– Itse käänsin tällä viikolla kiireessä yhden somepostauksen englanniksi tekoälyn avulla. Kysyn tekoälyltä myös ohjeita arjen asioihin.
Tulisiko Suomeen perustaa uusi ministeriö, jonka vastuulla olisivat digitalisaatioon ja tekoälyyn liittyvät asiat?
– En ole varma siitä, olisiko erillinen ministeriö tai hallinto-organisaatio oikea ratkaisu. Lähestyisin asiaa yhteistyön ja johtamisen kautta. Tarvitsemme sujuvaa yhteistyötä yli ministeriöiden ja hallinnon rajojen. Tämän päivän haasteet eivät jää yhden hallinnonalan tai organisaation sisään. Siksi olemme päättäneet perustaa tekoälyn strategisen johtoryhmän. Sen kautta tuodaan yhteen valtionhallintoa, kuntia ja hyvinvointialueita, jotta kehitystä voidaan viedä koordinoidusti eteenpäin koko julkisessa hallinnossa ja oppia toisiltamme.
Julkiset toimijat, kuten kunnat, hyvinvointialueet ja valtion virastot, kehittävät ja ostavat omia tietojärjestelmiään. Miten varmistetaan, ettei tehdä turhaa päällekkäistä kehitystyötä ja että tieto kulkee järjestelmien välillä?
– Päällekkäinen kehittäminen on todellinen ongelma. Ratkaisu ei ole pakottaa kaikkia yhteen järjestelmään, sillä se voisi synnyttää monopolin ja suuria riippuvuuksia. Tarvitsemme yhteisen perustan ja yhteiset pelisäännöt.
– Ensimmäisinä asioina ovat yhteiset alustat ja laajasti hyödynnettävät ratkaisut. Valtori rakentaa valtionhallinnolle yhteistä tekoälyalustaa. Tavoitteena on, että alusta ja laskentakapasiteetti palvelisivat koko julkista hallintoa. Tekoälyn investointiohjelmasta rahoitetaan myös muita kansallisesti monistettavia ratkaisuja.
– Toinen asia on yhteinen johtaminen. Tekoäly ei ole vain it-osaston vaan ennen kaikkea ylimmän johdon asia. Tekoälyn strategisen johtoryhmän tueksi tulee muutostoimisto, jonka kautta pyritään tunnistamaan ja levittämään parhaita ratkaisuja, jotta jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen.
– Kolmas on tiedon liikkumisen esteiden purkaminen. Järjestelmien pitää toimia yhteen. Peruslinja on, että sama tieto kysytään ihmiseltä vain kerran.
– Esteitä on purettava myös lainsäädännöstä. Olemme esimerkiksi vieneet eteenpäin tekoälyn hyödyntämistä viranomaisten digitaalisessa neuvonnassa. Tavoitteena on, valmiiksi kirjoitettujen vastausten sijaan voitaisiin hyödyntää laajempaa aineistoa ja antaa erilaisiin tilanteisiin räätälöityjä vastauksia.
Mitkä olisivat kolme tekoälyn hyödyntämiseen liittyvää hanketta, joita seuraavalla hallituskaudella tulisi edistää?
– Ensimmäiseksi nostaisin strategisen johtamisen vahvistamisen. Työ on aloitettu tällä kaudella, mutta sitä on ehdottomasti jatkettava. Kokeiluja tarvitaan, mutta kaikkea hyötyä ei saada irti, jos kaikki kehittävät omia ratkaisujaan eikä yhteentoimivuutta mietitä.
– Toinen on osaaminen. Osaamistarpeet muuttuvat nopeasti. Meidän pitää ennakoida niitä sekä luoda kannustimia opiskeluun työn ohessa. Tarvitsemme myös nopeita uudelleenkouluttautumisen väyliä ja mahdollisuuksia opiskella uusia tutkintoja, sillä tekoäly tuo muutoksia työmarkkinoille.
– Kolmantena, ehkä laajemmin ajatellen tärkeimpänäkin, nostaisin innovaatioiden ja yritysten mahdollisuuksien vahvistamisen. Julkisen hallinnon ei pidä katsoa kehitystyössä vain sisäänpäin. Innovointia tapahtuu yrityksissä, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa. Niiden kanssa pitää tehdä yhteistyötä. Parhaimmillaan julkinen hallinto tarjoaa samalla alustoja ja referenssejä eri toimijoille.
Miten pidetään huoli siitä, että myös ihmiset, joille kaikenlaisten digitaalisten palvelujen käyttö on haastavaa, pysyvät tekoälymuutoksessa mukana?
– Kehitystä pitää tehdä ihminen, ei teknologia edellä. Palvelujen tarkoitus on helpottaa arkea, ja niiden pitää olla mahdollisimman helppokäyttöisiä. Kaikki ihmisryhmät on otettava huomioon: toiset kokeilevat heti uutta, toiset tarvitsevat enemmän tukea ja toiset eivät eri syistä pysty käyttämään digipalveluja.
– Tarvitsemme erilaisia palvelukanavia. Digipostin kohdalla teimme ratkaisun, että paperisen postin voi edelleen valita. Tällä hallituskaudella edesmenneen omaisen asioiden hoitoa helpotetaan tehokkaammilla digitaalisilla palveluilla. Rakennamme mahdollisimman helppokäyttöistä yhden luukun palvelua, jotta raskaassa elämäntilanteessa ei tarvitsisi asioida paperilla useiden viranomaisten kanssa eri paikoissa. Asiat voi kuitenkin silti hoitaa paperilla. Muutoksia ei tehdä pakottamalla.
Mistä apua saa, jos digipalvelujen käyttö ei suju?
– Jokaisella viranomaisella on velvollisuus neuvoa omien palvelujensa käytössä ja palvelujen tulee olla helppokäyttöisiä. Ensimmäiset onnistuneet kokemukset rohkaisevat käyttämään palvelua uudelleen.
– Olisi hyvä myös miettiä keinoja digituen vahvistamiseksi. Voisivatko viranomaisten asiointia kokoavat Suomi-pisteet, kunnat tai kirjastot tarjota tukea? Voisiko yhteistyötä järjestöjen kanssa vahvistaa? Joillekin apua on helpompi ottaa vastaan vertaiselta kuin viranomaiselta.
– Asiointimahdollisuus on oltava myös kasvokkain tai puhelimitse. Se ei kuitenkaan saa estää digipalvelujen kehittämistä. Suuri osa ihmisistä haluaa asioida ajasta ja paikasta riippumatta, ja myös heidän kokemuksiaan pitää kuulla. Palveluja pitää kehittää jatkuvasti paremmiksi.
Tekoäly nykyisessä muodossaan on vielä tuore ilmiö. Mikä on Suomen kannalta suurin riski, joka nykyiseen kehitykseen liittyy?
– Suurin riski sekä Suomen että julkisen sektorin kannalta olisi se, että jättäisimme tekemättä. Jos jäämme kokeilujen ja pilottien tasolle samalla, kun muu maailma rakentaa uusia tapoja toimia, hyödyt jäävät saamatta juuri silloin, kun tarvitsemme niitä eniten.
– Näen tekoälyn Suomelle samalla valtavana mahdollisuutena. Meillä on vahvat lähtökohdat: korkeaa osaamista, vakaa ja luotettava yhteiskunta sekä kansallisia tietovarantoja, joiden pohjalle uusia ratkaisuja voidaan rakentaa. Olemme myös korkean luottamuksen yhteiskunta, jossa ihmiset luottavat teknologiseen kehitykseen ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen.
– Julkinen talous on tiukoilla, ja lähes joka kolmas julkisen alan työntekijä on eläköitymässä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Jos emme hyödynnä tekoälyä palvelujen uudistamisessa, vaihtoehdoksi alkaa jäädä palvelujen karsiminen.
– Toinen riski liittyy luottamukseen ja turvallisuuteen. Tekoälyä käytetään jo huijauksissa, kyberhyökkäyksissä ja vaikuttamisoperaatioissa. Hallinnon järjestelmien virheet tai syrjivät vaikutukset söisivät nopeasti kansalaisten luottamusta. Vastuun pitää säilyä viranomaisella ja virkavastuullisella ihmisellä myös silloin, kun päätös tehdään automaattisesti.
– Kolmas riski liittyy osaamiseen ja toimeenpanoon. Teknologia on olemassa, mutta hyödyt syntyvät vasta, kun toimintatavat, johtaminen ja lainsäädäntö muuttuvat ja henkilöstöllä on osaamista. Se on meidän omissa käsissämme.
Miten vältetään liian suuri riippuvuus ulkomaisista teknologiayhtiöistä?
– On tärkeää, että tekoälyn kehityksen ja hyödyntämisen riskit tunnistetaan. Myös teknologiaa kehittävien yritysten pitää toimia vastuullisesti ja eettisesti. Yksi keskeinen riski on riippuvuus Euroopan ulkopuolisista yrityksistä, joiden käsissä tekoäly ja pilvipalvelut pitkälti ovat. Tästä syystä johtamani ministeriryhmä linjasi keväällä digitaalisen suvereniteetin tiekartasta. Tavoitteena on esimerkiksi rakentaa kansallista tekoälyalustaa ja laskentakapasiteettia.
– Kaikista globaaleista ratkaisuista irtautuminen ei ole realistista, mutta meidän pitää hallita riippuvuuksia ja turvata kriittiset palvelut. Haluamme hyödyntää maailman parhaita teknologioita ja samalla säilyttää omien tietojemme ja kriittisten palvelujemme hallinnan.
Anna-Kaisa Ikonen
- Syntynyt 4.4.1977 Tampereella.
- Koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori
- Kunta- ja alueministeri. Vastuualueisiin kuuluvat hallintopolitiikka, kunta-asiat, hyvinvointialueet, julkisen hallinnon ICT ja valtio työnantajana.
- Toiminut kahteen otteeseen Tampereen pormestarina. Valtakunnallisessa päätöksenteossa Ikonen on toisen kauden kansanedustaja ja ministeri.
- Perhe: Puoliso ja kaksi lasta.
- Harrastaa kulttuuria kirjoista musiikkiin ja teatteriin sekä hiihtoa, lenkkeilyä ja avovesiuintia. Pitää matkailusta.
Haastattelu on julkaistu alunperin Nykypäivässä 3/2026.