Presidentti Vladimir Putinin kansainvälisesti tunnetuin arvostelija Julija Navalnaja on ruodussa. Suomessa arvopohjainen realismi on viime aikoina puristunut presidentti Mauno Koiviston arvioon Suomen ideasta.
Navalnaja oli hankittu Porissa järjestetyn Suomi Areenan vetonaulaksi. Tässä tehtävässä hän onnistui.
Sanoma oli tuttu. Navalnaja arvosteli kotimaansa poliittisia oloja.
Merkittävin kannanotto koski kuitenkin Ukrainaa. Navalnajan kiemurtelevat vastaukset Ukrainaa koskeviin kysymyksiin olivat ikävää, mutta eivät välttämättä yllättävää kuultavaa.
Navalnaja paljastui venäläiseksi sisäpoliitikoksi, joka hyväksyy maansa imperialismin tai vähintään vaikenee siitä. Hänen mielestään Krim kuuluu nyt Venäjälle, ja siellä asuu miljoonia Venäjän kansalaisia.
Väistelyyn voi olla useita syitä. Hän on Putinin kanssa samaa mieltä tai ei uskalla tämän pelossa asettua vastustamaan sotapolitiikkaa, jota merkittävä osa kansasta kannattaa.
Muuttuisiko Venäjän linja, jos maan nykyinen hallinto kaatuisi. Vastaus on ei, jos uskomme Mauno Koiviston kirjan Venäjän idea arviota.
Vuonna 2001 julkaistun teoksen teksti osuu edelleen ytimeen. Koivisto tajusi vuosia ennen Krimin valtausta ja Ukrainan sotaa, että Venäjän idea ei ole sidoksissa siihen, johtaako maata tsaari, kommunistinen puolue tai yksinvaltainen presidentti.
”Pyrittiin saamaan haltuun arvokasta maata, pyrittiin levittämään uskoa, pyrittiin yhdistämään slaaveja Venäjän johtoon. Se oli Venäjän idea.”
Tänään Koiviston tekstistä on löydettävissä kohtia, jotka voisivat tarkoittaa Ukrainaa ja Suomea.
”Kun jostakin on taisteltu ja venäläistä verta vuodatettu, niin sen jälkeen se on pyhää Venäjän maata.”
”Venäläisessä ajattelussa maa on osa Venäjää, kun se on kerran valloitettu. Sillä tavalla mekin edelleen kuulumme heidän ajattelussaan heidän puolellensa.”
Lähes samanaikaisesti Porin tapahtumien kanssa Hollannin Haagissa Nato-maiden johtajat ja pääsihteeri Mark Rutte yrittivät pitää Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tyytyväisenä. Mielistely meni ällöttävyyksiin.
Trump kehui Yhdysvaltain iskun Iraniin onnistuneen täydellisesti. Läntinen maailma varoi tuomitsemasta hyökkäystä, vaikka se oli vastoin kansainvälistä oikeutta. Arvopohjaisen realismin markkinajohtaja, presidentti Alexander Stubb asetteli sanansa tarkasti.
”Koston kierre Lähi-idässä on katkaistava. Kestävän ratkaisun saavuttaminen vaatii diplomatiaa, vuoropuhelua ja kansainvälisen oikeuden kunnioitusta.”
Tapahtumia voi verrata sotien jälkeiseen Suomeen, jolla oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa. Sopimus oli Nato-jäsenyyttä muodollisesti löysempi.
Taistolaiskommunistit olivat kuitenkin oikeassa siinä, että Suomi ei ollut perinteisessä mielessä puolueeton. Nyt Suomi on liittokunnan jäsen.
Useissa kommenteissa Trumpin hännystelyä on pidetty onnistuneena taktiikkana. Tehtiin se, mikä oli tehtävä. Koivisto tiivisti Paasikiven-Kekkosen linjan ja arvopohjaisen realismin Suomen ideaksi.
”Vyžit, selviytyä”, Koivisto vastasi venäjäksi.
Kotirintamakin on pysynyt suhteellisen yhtenäisenä. Yksikään eduskuntapuolue ei vastusta ehdottomasti puolustusmenojen kasvattamista viiteen prosenttiin suhteessa kansantuotteeseen.
Vihreät nostivat profiiliaan vaatimalla laajempaa parlamentaarista käsittelyä. Vasemmistoliitto on haluton hyväksymään tarkkaa prosenttilukua. Sen mielestä puolustukseen pitää panostaa tarpeen mukaan.
Parlamentaarinen käsittely järjestyy. Vasemmistoliiton kanta sallii periaatteessa senkin, että esimerkiksi taantumassa puolustusmenot ovat yli viisi prosenttia suhteessa kansantuotteeseen.