Nykyisten sääntöjen mukaan vanhuuseläkkeelle voi jäädä 63 – 67-vuotiaana, vuoden 2017 alusta alkaen todennäköisesti 65 – 69-vuotiaana. Ryhmän raportin mukaan varhennetulle vanhuuseläkkeelle voisi kuitenkin siirtyä aikaisemminkin, esimerkiksi 63-vuotiaana, mutta eläkettä leikattaisiin pysyvästi niin sanotulla varhennusvähennyksellä.
Tältä osin palattaisiin siis vuoden 2005 eläkeuudistusta edeltäneeseen aikaan. Asiantuntijaryhmän puheenjohtajan, ylijohtaja Jukka Pekkarisen mukaan varhennusvähennys puri paremmin kuin nykyinen neljän prosentin kannustinkarttuma, joka ei ole kannustanut myöhentämään eläkkeelle siirtymistä.
Työmarkkinoiden keskusjärjestöt joutuvat nyt päättämään, millä keinoilla 25-vuotiaiden vanhuuseläkkeelle siirtymisiän odote hilataan 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Järjestöt sopivat asiasta Matti Vanhasen (kesk.) toisen hallituksen kanssa vuonna 2009. Tavoite on kirjattu myös nykyisen hallituksen ohjelmaan. Viime vuonna odotteen arvo 60,9 vuotta.
Uusia konsteja tarvitaan
Asiantuntijaryhmän taustaselvityksen mukaan sovittu 62,4 vuoden tavoite jää vuoden verran vajaaksi ilman ”merkittäviä lisätoimia”. Niitä ovat vanhuuseläkeiän alarajan korottaminen kahdella vuodella 65 vuoteen sekä työttömyysputken ja osa-aikaeläkkeen lakkauttaminen kokonaan.
Nämäkään toimet eivät ihan riittäisi, sillä ne nostaisivat vanhuuseläkkeelle siirtymisen odotetta vain kymmenellä kuukaudella.
Omana mielipiteenään Pekkarinen sanoo, ettei nykyiseen eläkejärjestelmään välttämättä tarvitse tehdä kovin suuria korjauksia. Olennaista on eläkeiän alaraja uudistuksen voimaantulohetkellä vuonna 2017, mikä käytännössä tarkoittaa eläkeiän kertanoston suuruutta.
Sen jälkeen kun alin vanhuuseläkeikä on nostettu esimerkiksi 65 vuoteen, eläkeikä joustaisi nykyiseen tapaan esimerkiksi 69 ikävuoteen saakka.
Ikäluokkakohtainen eläkeikä
Ryhmä ehdottaa, että Suomenkin eläkejärjestelmässä voitaisiin Ruotsin mallin mukaan korostaa ikäluokkakohtaista eläkeikää. Toisin sanoen jokaisella ikäluokalla olisi eliniän odotteen mukainen eläkeikä. ”Omaan eläkeikään” saakka työskenteleminen korvaisi eläkettä leikkaavan elinaikakertoimen vaikutuksen.
Ikäluokkakohtaisessa eläkkeessä olisi se hyvä puoli, että tuleva eläkeläinen ”tietäisi” jo syntyessään eläkeikänsä. Sen korottamisesta ei myöskään tarvitsisi nahistella vuosikymmenen välein, eikä mikään puolue voisi ottaa eläkeiän nostamisen vastustamista vaaliaseekseen.
Ihmisten erilaisten työmarkkina-asemien vuoksi olisi myös tarpeen selvittää mallia, jossa nykyisen kannustinkarttuman sijasta eläkkeen alarajaa myöhemmästä nostamisesta saisi erillisen hyvityksen. Vastaavasti ennen eläkeiän alaraja nostettavaa eläkettä leikattaisiin varhennusvähennyksellä.
Ryhmän mukaan tällaiseen järjestelmään voitaisiin kytkeä varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtyminen sekä joustava osa-aikaeläke.
Järjestöistä SAK on jo vaatinut varhennettujen eläkeikien palauttamista eläkeiän nostamisen vastapainoksi.
Työmarkkinajärjestöillä on nyt vuoden verran aikaa keksiä keinot eläkkeelle siirtymisiän nostamiseksi sovittuun 62,4 vuoteen. Tarkoitus on, että vuoden 2017 alussa voimaan tulevat lait valmistellaan niin, että vuoden 2015 huhtikuussa valittava eduskunta voi päättää niistä ensi töikseen.
