Sähkön korkea hinta, uhkaava sähköpula ja epäselvyys Venäjän käynnistämän energiakriisiin kestosta kuumentavat tunteita suomalaisten viileissä kodeissa. Taloudellinen kantokyky on sähkölaskujen edessä koetuksella niin yksilöillä kuin yrityksillä – huoli on aito eikä taloudellista tilannetta helpota myöskään juokseva inflaatio, korkojen nousu ja orastava taantuma.
Astetta Alemmas -hengessä suomalaiset ovat säästäneet sähköä kunnioitettavasti: kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan sähkönkulutus laski lokakuussa kahdeksan prosenttia ja marraskuussa yhdeksän prosenttia vuodentakaisesta. Suoritus ansaitsee kiitokset ja sille saadaan toivottavasti jatkoa talven kylminä kuukausina.
Sähköstä pihistäminen ja erityisesti sähkönkulutuksen oikea-aikainen kohdentaminen ovat sähköpulassa se yksinkertaisin, nopein ja tehokkain keino pienentää omaa sähkölaskua ja edesauttaa sähköjärjestelmän kantokykyä. Mutta kun säästötoimenpiteet on tehty ja laskut silti kantokykyä suuremmat, on selvää, että hädässä olevia ihmisiä ja yrityksiä on autettava.
Tässä hädässä katseet kääntyvät oikeutetusti päättäjien ja energia-alan suuntaan. Päättäjien on valittava tarkoin kohdistetut toimet, joilla yhteiskunta auttaa vaikeissa tilanteissa olevia. Energia-alan ja -yritysten on tunnistettava ja toteutettava ratkaisut, joilla sähköpulasta ja energiakriisistä päästään yli pysyvästi.
Poliittisia tukitoimia on kuluneen vuoden aikana tehty lukuisia ja uusia on tulossa. Keskeisimmät niistä ovat sähkön arvonlisäveron alennus kymmeneen prosenttiin joulukuun alusta alkaen, heikossa taloudellisessa tilanteessa oleville tarjottu suora tuki vuodenvaihteesta alkaen ja verovähennysoikeus, jonka voi huomioida verokortilla niin ikään ensivuoden alkupuolelta.
Energia-ala ja -yhtiöt puolestaan ovat keskittyneet energiakriisin aikana paitsi selviämään huomattavista taloudellisista haasteista (kaikki eivät tässä ole onnistuneet ja yrityksiä on kaatunut) myös varmistamaan sähkön ja kaukolämmön toimitusvarmuus hyvin epävakaissa markkinaolosuhteissa. Tärkein energiayhtiöiden ja -alan tehtävä on kuitenkin varmistaa, että tästä kriisistä päästään ylitse pysyvästi ja viivyttelemättä. Se tarkoittaa merkittäviä investointeja puhtaaseen energiaan, säätövoimaan ja tuotantokapasiteetin yleiseen kasvattamiseen.
Kaikki väliaikaiset tukitoimet, tarpeellisuudestaan huolimatta, ovat lopulta oireiden hoitoa ja tauti taltutetaan vain yllä mainittujen investointien kautta. Tämä koskee myös omistajien myötävaikutuksella osassa energiayhtiöitä tehtyjä päätöksiä sähkön hinnan väliaikaisista alennuksista eli yhtiökohtaisia hintakattoja.
En myöskään malta olla muistuttamatta, että energiayhtiöissä työ kriisin taltuttamiseksi aloitettiin jo alkukeväästä, kun alalla tehtiin valtavasti töitä kuluvan lämmityskauden polttoaineiden riittävyyden varmistamiseksi ja tässä työssä onnistuttiin. Esimerkiksi Energiakaupunkien jäsenyhtiöt, joiden tarjoaman kaukolämmön parissa on lähes puolet kaikista kaukolämpöasiakkaista, pystyvät pitämään lämmöt päällä läpi lämmityskauden. Kaukolämpö tukee myös sähköjärjestelmän vakautta eikä ole liioittelua sanoa, että se on merkittävässä roolissa pelastamassa Suomea talven sähköpulalta. Tätä työtä on jatkettava tarmokkaasti tulevana keväänä, jotta seuraavallakin lämmityskaudella suomalaisten kodit lämpiävät eikä sähkö lopu.
Kaikista toimenpiteistä huolimatta on todettava, että monimutkaiseen energiakriisiin ei ole olemassa yksinkertaisia ja nopeita ratkaisuja. On varauduttava myös tuleviin talviin ja vaikeuksien jatkumiseen.
Vähintään kesästä asti tiedossa ollut riski sähkön riittävyydestä ja korkeista hinnoista realisoitui viime viikolla, kun kylmä ja vähätuulinen sää yhdistyi ydinvoiman tuotantokatkoksiin Suomessa ja Ruotsissa. Niiden seurauksena noussut sähkön hinta ja uhkaava sähköpula polarisoivat poliittisen keskustelun ja pääministeripuolueen esitys kansallisesta hintakatosta avasi energiapoliittisen Pandoran lippaan. Pian kaikki osallistuivat keskusteluun omilla esityksillään tai muihin kohdistetulla kritiikillä.
Puolueiden välillä käydyn poliittisen kilpatanssin ja poliittisten helppoheikkien esittämien performanssien lopputuloksia on varmasti hankala hahmottaa. Kriisikokousten keskeisin päätös on hallituksen linjaus lisätoimista kansalaisten sähkölaskujen tukemiseen:
- Hallitus on päättänyt tuesta, joka hyvitetään kansalaisten talvikuukausien laskuissa.
- Tuen kokonaismäärä on alustavan arvion mukaan enintään 400 miljoonaa euroa. Tuki maksetaan könttäsummana siten, että se on tarkoitettu helpottamaan neljän talvikuukauden sähkölaskujen maksamista ja sen laskentaperusteena käytetään marras-joulukuun toteutunutta kulutusta.
- Laskennallinen kuukausittainen korvausprosentti tarkentuu hallituksen jatkovalmistelussa, mutta
- Laskennallinen kuukausittainen tukikatto on 700 euroa.
- Laskennallinen kuukausittainen omavastuu on 100 euroa.
- Valmistelun kuluessa hallitus pyrkii varmistamaan, miten tuki voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisella tavalla apua eniten tarvitseville.
Tämän toimenpidekokonaisuuden lisäksi hallitus valmistelee maksuaikajoustoja koskevan lainsäädännön sekä kuluttajille että yrityksille. Tämä on tarpeellista, sillä monilla sähköyhtiöillä ei yksinkertaisesti riitä kassa tarjoamaan asiakkaille maksuaikapidennyksiä ilman valtion takuita.
Hallitus aikoo myös jatkaa asiantuntijoiden hankalana pitämää kansallista sähkön hintakaton kehittämistä, joka voi tulla paitsi hyvin kalliiksi veronmaksajille myös pahentaa sähköpulaa. On kuitenkin hyvä, että mallia ei lukittu paniikkitunnelmissa vaan valmisteluun tullaan käyttämään aikaa – sitä on käytettävä riittävästi ja dialogi alan ja asiantuntijoiden kanssa on tarpeen, jottei tilannetta vahingossa heikennetä.
Poliittisen prosessin tuloksena on syntynyt merkittävä määrä jo tehtyjä ja tulossa olevia toimenpiteitä, joiden vaikuttavuus on epäselvää. On kuitenkin tärkeää, että vaikeassa asemassa oleville on tarjolla tukea, joka toivottavasti kohdistuu kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti apua tarvitseville.
Olen silti erittäin huolissani siitä, että kuluvan lämmityskauden ensimmäisen todellisen koetinkiven edessä poliittinen päätöksenteko muuttui kaoottiseksi. Olen toistuvasti peräänkuuluttanut malttia ja harkitun valmistelun merkitystä, mutta viime viikko jätti tähän vielä toivomisen varaa. Esimerkiksi valtiovarainministeriön talouspolitiikan koordinaattori Lauri Kajanoja totesi Helsingin Sanomissa, että sähkötukien valmistelussa voitaisiin huomioida tuloerot, mutta valmisteluaika ei riittänyt. Laadukas valmistelu olisi edellyttänyt useiden kuukausien, ei muutamien päivien tai viikkojen, ajanjakson, jonka aikana erilaisia vaihtoehtoja olisi voitu punnita vastuuvirkamiesten ja alan asiantuntijoiden kanssa.
Viime viikko ei varmasti jää tämän lämmityskauden ainoaksi haastavaksi hetkeksi. Yhteistyö ja yhteinen tilannekuva on edellytys tästä ja tulevista lämmityskausista selviämiselle edes pääosin kuivin ja lämpimin jaloin. On myös syytä välttää toimenpiteitä ja esityksiä, joilla luodaan lisää epävarmuutta jo valmiiksi epävakaille sähkömarkkinoille.
Irtopisteiden keräämisen aika ei ole nyt ja markkinoiden pelisääntöjen tarkastelun aika taas on kriisin jälkeen. Silloinkin se on tehtävä eurooppalaisella tasolla, hallitusti ja eri vaihtoehtojen vaikutukset tarkasti selvittäen. On äärimmäisen tärkeää, että Suomi on hereillä tässä prosessissa eikä tyydy matkustajan rooliin.
Sähköpula ylitetään lopullisesti investoimalla puhtaaseen energiaan, säätövoimaan ja tuotantokapasiteetin yleiseen kasvattamiseen. Näitä investointeja tehdään energiayhtiöissä kansallisesti, mutta niistä kilpaillaan myös kansainvälisesti. Maali on pidettävä energiakriisinkin keskellä kirkkaana mielessä.
Leutoa joulua ja joulurauhaa kaikille toivottaen.
