Pyyhkäisin sormella näyttöä, ja puhelu yhdistyi. Varmistuttuani, että vastaaja oli oikea henkilö, menin suoraan asiaan.
– Tiedätkö, että tyttäresi huijaa ihmisiä Facebookin torikaupoissa. Olen tehnyt hänestä rikosilmoituksen.
Sitten jäin odottamaan. Seurasi hetken hiljaisuus, kunnes taustalta kuului kiivasta dialogia: ”Mitä sinä olet mennyt tekemään?” Vastaukset olivat hiljaisempia ja epämääräisempiä.
Pyysin tytärtä puhelimeen, jos hän kerran oli siellä.
Jatkoimme juttelua kuitenkin äidin kanssa. Hän halusi tietää, mitä oli tapahtunut ja kerroin. Selostan asian tässä nyt yksityiskohtaisesti varoittaen samalla muita. Etsiskelin tietynlaisia Arabian lautasia. Koska koko oli harvinaisempi, olin päätynyt laittamaan ilmoituksen muutamaan some-ryhmään.
Hänen tyttärensä oli vastannut viestillä. Lähettänyt kuvan lautasista kauniissa olohuonemiljöössä. Sanoi pyytävänsä niistä 20 euroa. Ilmeni, että asumme eri paikkakunnilla, mutta hän tarjoutui postittamaan. Ehdotti, että maksaisin puolet hinnasta ja toisen puolen vasta saatuani lautaset postissa. Näin ”molemmille jäisi hyvä mieli”, koska sanoi pelkäävänsä huijareita. Selvitti postikulut ja tarjoutui tulemaan niissäkin vastaan.
Maksettavaa jäisi minulle 12,50 euroa tässä vaiheessa. Lähetti tilinumeronsakin. Hetken epäröin, mutta diili vaikutti reilulta. Pyysin vielä varmistamaan lautasten koon. Lähettämään kuvan paketista. Ymmärsin, että hän oli viemässä sitä saman tien postiin, joten maksoin ja tilinhaltijan nimi täsmäsi henkilöön – samalla selvisi sukunimikin.
Jälkeenpäin ajatellen hän olisi voinut jättää asian tähän. Rahat olivat jo tilillä. Mutta jatkoimme viestittelyä. Pyysin laittamaan seurantakoodin paketista ja vielä kuvan, kun se on lähdössä. Sitten ilmeni erinäisiä syitä, miksi hän ei ollut vielä ehtinyt postiin. Mies tarvitsi autoa, koira lääkäriä.
Painostin viesteillä ja epämääräinen oloni kasvoi. Parin päivän sisällä hän lähetti lopulta kuvan ”postitustilanteesta”. Näin heti, että kyseessä oli tekoälyllä tehty tökerö väärennös.
Soitin ensin pankkiin, mikä toki oli turhaa. Seuraavaksi tein rikosilmoituksen poliisille. En halunnut jättää asiaa kuitenkaan tähän.
Pienen selvittelyn jälkeen onnistuin päättelemään hänen äitinsä yhteystiedot. Halusin kuulla reaktion sekä saada rahani takaisin. Siksi olimme nyt tässä tilanteessa.
Taustalla vakava psyykkinen sairaus
Sitten puhelussa tapahtui odottamaton käänne. ”Näitä soittoja tulee jatkuvasti”, äiti parahti. Hän kuvasi, miten oli laittanut viestejä Facebookin foorumeille yrittäen estää aikuisen tyttärensä toimintaa, mutta tästä ei ole ollut hyötyä. Hän pyysi, voisinko minä yrittää vuorostani ja neuvoi, miten kannattaisi toimia.
Jatkoimme keskustelua. Äiti kertoi, että tytär oli psyykkisesti vakavasti sairas, ja hoidon piirissä. Hänen elämänhallintansa oli täysin kadoksissa. Taustalla oli peliriippuvuus. Äiti maksoi huijausten kohteeksi joutuneille, ja tytär maksoi sitten hänelle. Poliisiakaan tämä ei kiinnostanut ”pätkän vertaa”. Sanoin, että aion olla yhteydessä uudelleen poliisiin. Äiti ei yrittänyt estellä, mutta pelkäsi, että tuhlaan vain aikaani. Äidin mukaan tyttärellä oli takanaan yksi tuomio, mutta hän on sairautensa vuoksi ”syyntakeeton”.
Äiti korosti, että hän tekisi ”ihan mitä tahansa”, että tämä saataisiin loppumaan. Hän kuulosti aidosti epätoivoiselta. Hän sanoi maksavansa tuon 12,50 euroa tililleni saman tien. Korosti olevansa rehellinen ihminen. Ja että häntä hävettää kauheasti. Kysyin, eikö tyttäreltä voi ottaa puhelinta pois, mutta tämä ei kuulemma ole mahdollista.
Tunsin jotain liikahtavan sisälläni. Arvostin äidin suoruutta ja rehellisyyttä. Ja sanoin sen hänelle. Sanoin myös, ettei hänen tarvitse hävetä. Ja että olen itsekin äiti.
Hän sanoi toivovansa, että ihmiset eivät haksahtaisi hänen tyttärensä huijauksiin. Hän ihmetteli myös, miten some-alustat mahdollistavat tällaista huijausta jatkuvasti. Hän toivoi, että myös media kiinnostuisi tämänkaltaisesta rikollisuudesta ja kirjoittaisi aiheesta. Sanoin olevani toimittaja.
Tajusin, että olemme samalla puolella. Minä – rikosilmoituksen tehnyt – sekä huijarin äiti. Meitä yhdisti halu saada piste tälle. Sanoin, että tyttären hoitotiimi voi olla minuun yhteydessä matalalla kynnyksellä.
Lupasin olla yhteydessä Facebookin foorumeihin ja ilmiannoin kyseisen profiilin. Olen yrittänyt myös saada poliisia kiinnostumaan asiasta – uusien tietojen valossa – ja aion olla tässä aktiivinen edelleen. Tällaista rikollista toimintaa en hyväksy. En minä enkä äiti, jonka kanssa keskustelin.
Puhelumme kesti reilut 20 minuuttia. Rahat palautuivat tililleni sovitusti. Summa ei ollut iso, mutta kyse oli periaatteesta.
Äiti kiitti siitä, että olin soittanut. Kiitin samoin. Puhelu oli ollut tärkeä puolin ja toisin. Se oli avartanut omia ajatuksiani myös tavattoman paljon. Näin välähdyksen siitä, mitä netissä liikkuvien kasvottomien kasvojen takana voi olla. Mitä erilaisten tekojen taustalta löytyy.
Minusta oli erityisen tärkeää, että meillä syntyi inhimillinen yhteys. Pääsimme rakentavaan keskusteluun. Se on kaikkea muuta kuin selvää näinä aikoina, kun tämänkaltainen dialogi saattaa typistyä vihaviesteiksi netissä.
