Työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja ja entinen vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes kirjoittaa Kanava-lehdessä otsikolla Välitilassa. Hän siteeraa pitkään Teppo Turkkia, jonka mielestä ihminen jää ilman karttaa tulevaisuuteen, uskottavaa suuntaa ei tarjota, mutta uudet voimat eivät ole tarpeeksi vahvoja ottamaan todellisuutta haltuun.
Nämä murrosvaiheet ja välitilat ovat raskaita elää.
Tiibetiläisten mukaan tärkeintä on kyky kestää tätä epävarmuutta. Nopeita ja kiireisiä vastauksia ei tarvita, joka on Siimeksen mielestä huojentavaa. Hän kirjoittaa normaaliolojen suuresta kauneudesta:
– Isommat lapset käyvät edelleen joka arkipäivä koulussa. Useimmat heistä saavat myös turvallisen herätyksen ja maittavan aamiaisen kotona. Junat, bussit ja raitiovaunut kulkevat pääsääntöisesti aikataulussa, kotien ja toimitilojen sähköt ja lämmitys ovat kunnossa eikä ruoka lopu kaupoista.
Arjen toimivuutta on kuitenkin vaikea arvostaa ja jopa huomata, sillä se ei herätä voimakkaita tunteita. Siksi media ja sosiaalinen media kokoaa Suvi-Anne Siimeksen mukaan aiheensa muualta.
– Näkyvyyttä sääntelevät algoritmit suosivat sitä, että asioista pöyristytään paitsi oman päätelaitteen äärellä, myös politiikan käytävillä ja parrasvaloissa, Siimes kirjoittaa.
– Jos pöyristyminen tai muu vahva tunnereaktio ei kiinnosta, ihminen ja hänen asiansa ei näy sen kummemmin sosiaalisessa kuin toimitetussakaan mediassa.
– Se tekee välitilassa elämisestä erityisen hankalaa etenkin poliitikkojen maailmassa. Silti juuri heidän soisi ajattelevan asioita edes toisinaan ilman kiireiden ja nopeiden vastausten vaadetta.
