Koulujen uimaopetus saa uudet suositukset, Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto (SUH) kertoo.
Liitto julkaisi uudet suosituksensa tänään torstaina. Suositusten tarkoituksena on varmistaa, että lapset ja nuoret oppivat olennaiset tiedot, taidot ja asenteet, jotta he osaavat toimia turvallisesti vedessä ja veden läheisyydessä ottaen huomioon myös toisten ihmisten turvallisuuden.
Lasten uimataito on heikentynyt viime vuosina rajusti. Viimeisimmän uimataitotutkimuksen (2022) mukaan peräti 45 prosenttia kuudesluokkalaisista ei osaa uida kunnolla. Syitä uimataidon heikkenemiseen ovat muun muassa korona-ajan aiheuttama oppimisvelka, koulujen uinninopetuksen alueellinen eriarvoisuus, pula uimaopettajista ja perheiden erilaiset mahdollisuudet tukea lasten harrastamista ja uimataidon oppimista.
Heikentynyt uimataito näkyy jo arjessa ja tilastoissa. Kesällä 2025 tapahtuneet lasten ja nuorten hukkumiset korostivat entisestään tarvetta panostaa vesiturvallisuuteen ja varmistaa jokaiselle lapselle riittävät oppimismahdollisuudet.
SUH painottaa, että koulujen uimaopetuksella on poikkeuksellisen tärkeä rooli lasten turvallisuuden, liikunnallisen kehityksen ja yhdenvertaisten oppimismahdollisuuksien rakentamisessa. Perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa kouluja opettamaan uimataitoa osana liikunnan opetusta ja kunnat ovatkin merkittävässä asemassa lasten uimataidon varmistamisessa opetuksen järjestäjänä.
– Keskeinen uusi painotus suosituksissa on vesipätevyys. Vesipätevyys sisältää 15 osa-aluetta, jotka kattavat motoriset taidot, turvallisuustiedot, asenteet ja hengenpelastuksen perusteet. Uimataito on tärkeä osa vesipätevyyttä, mutta yksinään se ei riitä. Tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä ja osaamista, jotta voi toimia turvallisesti vedessä, veden äärellä ja jäällä, sanoo SUH:n koulutussuunnittelija Tero Savolainen tiedotteessa.
Toinen merkittävä uudistus on, että suositukset korostavat uimaopetuksen aloittamista jo esiopetusikäisenä.
– Varhainen aloitus tukee lasten motorisia taitoja ja luo myönteisen suhteen veteen, Savolainen jatkaa.
Suositukset rohkaisevat myös viemään opetusta altaan ulkopuolelle, kuten luokkaan, liikuntasaliin tai luontoon, ja integroimaan sen liikunnan ohella muiden oppiaineiden tavoitteisiin, esimerkiksi ympäristöoppiin ja terveystietoon.
Suositukset sisältävät tavoitteet eri luokka-asteille alkaen esiopetuksesta aina toiselle asteelle asti sekä suositukset opetuksen vähimmäismääristä ja turvallisesta ryhmäkoosta. Suositukset tarjoavat sisältöjä opetuksen tueksi, mutta myös vanhemmille selkeän kuvan siitä, mitä lasten on tarkoitus oppia.
– Tavoitteena on, että nämä suositukset kannustavat opetuksen järjestäjiä tarkastelemaan paikallisia käytäntöjä, uudistamaan koulujen uimaopetuksen sisältöjä ja toteuttamaan uimaopetusta entistä suunnitelmallisemmin, kommentoi SUH:n toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen.
Suositukset eivät liiton mukaan ratkaise kaikkia paikallisia haasteita, kuten uimahallien saavutettavuutta, matkoja, ryhmäkokoja tai opettajien täydennyskoulutusta, mutta suositukset antavat konkreettisia työkaluja ja vahvan perustan paikallisen opetuksen kehittämiseen.
Suositusten toteutuminen edellyttää aikaa ja yhteistyötä: koulujen ja opettajien panosta, uimahallien resursseja, kuntien päätöksiä ja vanhempien tukea. Valtion ohjaus luo puitteet, mutta ratkaisut syntyvät arjessa. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus oppia uimaan ja saavuttaa vesipätevyys: taidot, jotka luovat pohjaa hyvinvoinnille, turvallisuudelle ja elinikäiselle liikkumiselle, jatkaa Heinonen.
Suositukset pohjautuvat asiantuntijaryhmän kahden vuoden mittaiseen työhön sekä viimeisimpiin tutkimuksiin suomalaisten uimataidosta ja vesiturvallisuuskasvatuksen merkityksestä.
LUE MYÖS:
Näin pelastat ihmisen vedestä, tätä virhettä ei saa koskaan tehdä
Miksi niin moni hukkuu nyt? Asiantuntija selittää, mistä on kyse