Syyrian väliaikaishallinnon presidentti Ahmed al-Šaraan asema saattaa olla epävakaa, arvioi arvioi brittiläisen ajatushautomo Royal United Services Instituten (RUSI) tutkija Antonio Giustozzi.
Giustozzi kirjoittaa Venäjään erikoistuneessa The Insider-julkaisussa, että al-Šaraan valtaan nostaneet kapinnallistaistelijat eivät tue yksimielisesti uuden johtajan politiikkaa.
Tutkijan mukaan moni al-Šaraan johtamaan Hayat Tahrir al-Sham-liikkeen taistelijoista on pettynyt, kun uusi johtaja on pyrkinyt luomaan diplomaattisuhteita ja tekemään yhteistyötä muun muassa Yhdysvaltojen, Turkin ja Israelin kanssa.
Osa diktaattori Bashar al-Assadin syrjäyttämiseen osallistuneista taistelijoista saattaa Giustozzin mukaan jopa liittyä terroristijärjestöihin, kuten Isikseen tai al-Qaidaan.
– Al-Šaraan hallinnon arvostelijat sanovat edelleen, että tämä ei ole sitä, minkä puolesta he sotivat useiden vuosien ajan – he haluavat ”täydellisen” islamilaisen lain mukaisen hallinnon, Guistozzi kirjoittaa.
Syyrian uusi johtaja al-Šaraan oli tutkijan mukaan rakentanut suhteitaan naapureihin ja Yhdysvaltoihin jo useiden vuosien ajan. Pragmaattinen suhtautuminen ulkovaltoihin ei kuitenkaan ollut liikkeen sisällä laajasti tiedossa, Qiustozzi arvioi.
Liikkeen ensimmäinen hajoaminen tapahtui tutkijan mukaan vuonna 2016, kun al-Šaraan irrotti liikkeensä al- Qaidasta.
– jakautumisen myötä al-Šaraan menetti tuhansien al-Qaidan kannattajien tuen, ja he kääntyivät häntä vastaan.
Samaan aikaan yhteistyö Brittien ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden kanssa tiivistyi Giustozzin mukaan entisestään. Tutkijan mukaan al-Šaraan saattoi jopa jakaa länsivaltioille tietoa al- Qaidan tukikohdista ja piilopaikoista.
Yhteistyö länsivaltojen kanssa saattoi Giustozzin mukaan olla syynä siihen, että al-Šaraan säästyi ulkovaltojen ilmaiskuilta.
Al-Assadin vallan kaatuminen tuli tutkijan mukaan al-Šaraanille osittain yllätyksenä.
– On selvää, että edes al-Šaraa ei odottanut joutuvansa valtaan – ainakaan niin nopeasti kuin kävi.
Giustozzin mukaan al-Assadin hallinnon kaatumisen taustalla oli ennen kaikkea hallinnon sisäinen heikkous, eikä kapinallisryhmien aseellinen voima.
