Sotatieteiden tohtori ja kansanedustaja Jarno Limnell (kok.) käsittelee Uuden Suomen blogitekstissään Yhdysvaltain uutta puolustusstrategiaa ja sen merkitystä Suomelle, Euroopalle ja koko kansainväliselle turvallisuusympäristölle.
Limnellin mukaan kyse ei ole vain hallinnollisesta paperista, vaan strategisesta viestistä liittolaisille ja vastustajille. Strategia kertoo, mihin Yhdysvallat jatkossa keskittyy ja missä se odottaa liittolaistensa ottavan suuremman vastuun.
– Suomelle tämä viesti on syytä lukea tarkasti, ilman dramatiikkaa mutta ilman sinisilmäisyyttä.
Strategian ydin on Limnellin mukaan selkeä. Yhdysvallat asettaa etusijalle oman kotimaan puolustuksen, Kiinan vastustamisen Indo–Tyynellämerellä sekä vaikutusvaltansa turvaamisen läntisellä pallonpuoliskolla. Eurooppa ei katoa Yhdysvaltojen prioriteeteista, mutta sen asema muuttuu.
– Tuki liittolaisille on jatkossakin tärkeää, mutta se on aiempaa rajatumpaa. Vastuu omasta turvallisuudesta siirtyy selvemmin liittolaisille itselleen..
Limnell kuvaa linjausta America First -ajattelun institutionaaliseksi toteutukseksi. Hänen mukaansa kyse ei ole eristäytymisestä tai Naton hylkäämisestä, vaan priorisoinnista.
– Yhdysvallat rajaa sitoumuksiaan ja odottaa, että liittolaiset toimivat aktiivisina turvallisuuden tuottajina, eivät vain sen vastaanottajina.
Maailmanpolitiikan tasolla strategia vahvistaa Limnellin mukaan suurvaltapolitiikan paluuta. Kiina määritellään Yhdysvaltojen keskeiseksi pitkän aikavälin haasteeksi, kun taas Venäjä nähdään vakavana ja pitkäkestoisena uhkana ennen kaikkea Euroopan turvallisuudelle.
– Yhdysvallat ei vähättele Venäjää, mutta katsoo, että Euroopalla on riittävät edellytykset kantaa päävastuu sen pidättämisestä.
Limnell kiinnittää huomiota siihen, mitä strategiassa painotetaan ja mitä jätetään mainitsematta. Grönlanti ja Panaman kanava nostetaan esiin Yhdysvalloille kriittisinä avainalueina, mikä hänen mukaansa viittaa poikkeuksellisen suoraan läntisen pallonpuoliskon etupiiriajatteluun.
– Tämä kertoo, että arktinen alue ja strategiset logistiset solmukohdat nähdään yhä vahvemmin osana suurvaltakamppailua.
Sen sijaan Taiwania ei mainita strategiassa nimeltä. Limnellin mukaan tätä on pidetty harkittuna ratkaisuna, jolla Yhdysvallat pyrkii säilyttämään liikkumatilaa.
– Kiinaa halutaan pidätellä, mutta ilman tarpeetonta eskalaatiota. Strateginen kilpailu on pysyvää, mutta sitä pyritään hallitsemaan.
Naton osalta viesti on Limnellin mukaan kaksijakoinen. Yhdysvallat pysyy mukana, mutta eurooppalaisen pilarin on muututtava sanoista teoiksi.
– Euroopan turvallisuus ei voi enää nojata oletukseen Yhdysvaltojen automaattisesta johtovastuusta, Limnell sanoo ja lisää, että tämä koskee myös Ukrainan tukemista, jossa Euroopan odotetaan ottavan vahvempi rooli.
Suomen asema tässä kehityksessä on Limnellin mukaan johdonmukainen jatkumo aiemmalle linjalle. Vahva oma puolustus, korkea maanpuolustustahto ja kyky toimia nopeasti eivät ole Limnellin mukaan meille uusia vaatimuksia, vaan vuosikymmenten mittaisen linjan tulosta.
– Suomen Nato-jäsenyys asettuu tähän todellisuuteen. Se ei ole irtiotto omavaraisuudesta, vaan sen jatke liittokunnan puitteissa.
Strategiassa esiin nostettu Israel toimii Limnellin mukaan kiinnostavana vertailukohtana. Israel nähdään malliliittolaisena.
– Perustelu ei ole poliittinen vaan käytännöllinen: Israel on valmis ja kykenevä kantamaan päävastuun omasta puolustuksestaan, Yhdysvaltojen tuki on kriittistä mutta rajattua, ja yhteistyö perustuu molemminpuoliseen hyötyyn.
Limnell näkee siinä elementtejä, jotka resonoivat myös Suomen kanssa.
– Meidän vahvuutemme eivät ole vain sotilaallisia, vaan liittyvät kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen, teknologiaan, osaamiseen ja yhteiskunnan kriisinsietokykyyn. Liittolaisuus ei ole vain turvatakuita, vaan myös kykyä tuoda pöytään omaa osaamista ja ratkaisuja.
Lopuksi Limnell painottaa, ettei Pentagonin uusi strategia ole uhka Suomelle, vaan muistutus turvallisuuspolitiikan realiteeteista.
–Turvallisuuspolitiikka on jälleen kovaa politiikkaa, jossa vastuu, kyky ja uskottavuus ratkaisevat. Suomelle tämä on haaste, mutta myös mahdollisuus vahvistaa asemaansa liittolaisena, joka ei vain pyydä turvaa, vaan myös rakentaa sitä, Limnell sanoo.
Kun vastuu kasvaa, kasvaa kansanedustajan mukaan myös merkitys.
– Suomessa tämä ymmärretään. Nyt samaa realismia vaaditaan koko Euroopalta.
