Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnellin (kok.) mukaan älylasien yleistyminen edellyttää Suomessa yhteisiä pelisääntöjä yksityisyyden, tietoturvan ja turvallisuuden suojaamiseksi.
Älylasit eivät ole enää vain silmälaseihin sijoitettu kamera. Laitteissa yhdistyvät kamera, mikrofoni, verkkoyhteys ja tekoäly, joka pystyy tulkitsemaan käyttäjän näkemää ja kuulemaa ympäristöä.
Limnell esittää kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotteessa, että Suomessa käynnistettäisiin viranomaisten yhteinen työ kansallisen älylasiohjeistuksen laatimiseksi. Hänen mukaansa asiaan on tartuttava nyt, kun teknologia on vasta yleistymässä.
– Älylasien kohdalla meidän on oltava liikkeellä ennen ongelmia, ei niiden jälkeen. Suomeen tarvitaan selkeät kansalliset pelisäännöt. Kansalaisen pitää tietää, milloin häntä voidaan kuvata tai hänen puhettaan tallentaa. Organisaatioiden puolestaan pitää tietää, missä älylasien käyttöä voidaan turvallisuuden, tietoturvan tai yksityisyyden vuoksi rajoittaa.
Limnellin mukaan älylasien turvallisuusvaikutukset ulottuvat salakuvaamista pidemmälle. Olennaista on hänen mukaansa se, mihin laitteen keräämä tieto päätyy, missä sitä käsitellään ja mitä tekoäly pystyy siitä päättelemään.
– Kun kamera, mikrofoni, tekoäly ja verkkoyhteys kulkevat ihmisen mukana koko ajan, syntyy uudenlainen turvallisuuskysymys. Tulevaisuudessa kyse ei ole vain siitä, tallennetaanko minusta kuva. Olennaiseksi tulee, voidaanko minut tunnistaa, analysoida toimintaani, yhdistää havaintoja muihin tietoihin ja tehdä minusta päätelmiä tietämättäni.
Limnell esittää kolme konkreettista toimenpidettä.
Hänen mukaansa Suomeen tarvitaan kansallinen ohjeistus, jossa tietosuojaa, kyberturvallisuutta, rikosoikeutta ja kuluttajien oikeuksia koskevat kysymykset kootaan ymmärrettäviksi pelisäännöiksi.
Valmistelussa tarvitaan hänen mukaansa muun muassa tietosuojaviranomaisten, Traficomin ja poliisin sekä työelämän, tutkimuksen ja opetussektorin asiantuntemusta.
Lisäksi turvallisuuskriittisten tilojen käytännöt on päivitettävä.
– Viranomaistiloissa, kriittisessä infrastruktuurissa, yritysten tuotekehityksessä ja terveydenhuollossa pitäisi arvioida, missä älylasien käyttöä on perusteltua rajoittaa tai kieltää.
Myös koulujen ja työpaikkojen tulisi hänen mukaansa määritellä omat käytäntönsä.
– Ihmisellä pitää olla mahdollisuus tietää, milloin hänen ympärillään tallennetaan kuvaa tai ääntä ja milloin tekoäly käsittelee ympäristöstä kerättyä tietoa.
Limnell painottaa myös valmistajien vastuuta. Hänen mukaansa laitteiden tietoturvan, ohjelmistopäivitysten ja tiedonkäsittelyn pitäisi olla läpinäkyviä.
– Tallentamisen pitäisi olla sivulliselle selvästi havaittavissa, ja käyttäjällä pitäisi olla yksiselitteinen mahdollisuus kytkeä kamera ja mikrofoni pois käytöstä.
Tavoitteena ei Limnellin mukaan ole teknologian kieltäminen. Älylasit voivat hänen mukaansa tuoda merkittäviä hyötyjä esimerkiksi saavutettavuuteen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, teollisuuteen ja reaaliaikaiseen kääntämiseen.
– Teknologinen kehitys kannattaa nähdä Suomessa mahdollisuutena, mutta turvallisuus on rakennettava siihen alusta lähtien. Älylasit ovat kehittymässä tekoälyn silmiksi ja korviksi ympäröivään maailmaan. Siksi meidän on määriteltävä ajoissa, missä kulkevat yksityisyyden, turvallisuuden ja hyväksyttävän käytön rajat. Suomi voi tässä olla ennemmin suunnannäyttäjä kuin jälkikäteen reagoija.