Ministeri Jaakko Iloniemi on pitkän linjan diplomaatti ja ulkopolitiikan vaikuttaja, joka on vuosikymmenten ajan pyrkinyt viemään Suomea määrätietoisesti kohti länttä. Näin hän kiteyttää Verkkouutisille ajatuksiaan Suomen Natoon liittymisen päivänä.
Mitkä ovat päällimmäiset tuntemukset tänään, kun Suomesta tulee Naton täysjäsen?
– Mielihyvä siitä, että monien vuosien ponnistelut ovat tuottaneet tulosta.
Onko tarkoitus juhlia tätä päivää jollain tavoin?
– Kyllä tätä juhlitaan, muttei tänään. Muutaman ystävän kanssa vähän myöhemmin. 23 vuotta sitten perustettiin Suomen Atlantti-Seura. Minä olin sitä perustamassa ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Niin että 23 vuotta ollaan oltu aktiivisia tämän asian merkeissä.
Mistä lähtien olet henkilökohtaisesti kannattanut Suomen liittymistä Natoon?
– Neuvostoliiton hajoamisesta. Vuodesta 1991. Silloin se oli ensimmäistä kertaa realistista.
Nato-prosessin loppumetreillä Unkari ja Turkki pyrkivät laittamaan kapuloita rattaisiin. Minkälaisia mietteitä tämä herätti?
– Tämä osoittaa vain sen, että Natossa on monenlaisia jäseniä, joilla on omia kansallisia tavoitteita. Ja että ne tavoittelevat niitä joskus riippumatta Naton yhteisestä edusta.
Miten meillä Suomessa osattiin suhtautua Unkarin ja Turkin viesteihin?
– Oltiin turhan huolissamme. Liioiteltiin niiden vaarallisuutta. Ei oikein ymmärretty sitä, että tässä on isommista voimista kysymys kuin kahden hieman mielivaltaisen hallitsijan oikuttelusta.
– Naton yhtenäisyyttä ajavat myös suuret jäsenet: Yhdysvallat, Britannia, Saksa.
Oliko oikea päätös, ettemme jääneet odottelemaan Ruotsia?
– Sellaista mahdollisuutta ei oikeastaan edes ollut. Sen jälkeen, kun sopimukset oli saatu valmiiksi, asiahan oli kokonaan ratifioijien käsissä. Meidän olisi pitänyt perua hakemuksemme, jos olisimme jääneet odottamaan Ruotsia. Ja se nyt olisi ollut tässä tilanteessa aika kummallinen päätös.
Miten kiteyttäisit kolme tärkeintä syytä, miksi Suomen paikka on Natossa?
– Venäjä, Venäjä ja Venäjä.
Miten arvioisit ex-puolustusministeri Jyri Häkämiehen näistä sanoista vuonna 2007 saamaa palautetta?
– Se oli aika väärä tulkinta. Hänhän puhui siitä, mikä haastaa Suomea. Ei, että se (Venäjä) olisi Suomelle vaaratekijä. Nyt sitä voi kutsua jo vaaratekijäksikin.