Laboren erikoistutkija Lauro Carnicelli tarkastelee tutkimuksessaan vuosien 2001, 2003, 2007 ja 2010 isyysvapaauudistuksia arvioidakseen, miten muutokset vaikuttivat perheiden vakauteen (avioliitto tai avoliitto) ja toisen lapsen saamiseen.
Tutkimuksessa käytettiin rekisteripohjaista aineistoa Kelasta ja Tilastokeskuksesta sekä niin sanottua RRD-asetelmaa, jossa politiikkamuutoksen tarkkaa ajankohtaa hyödynnetään vaikutusten arvioimiseksi.
Isyysvapaauudistukset ovat olleet osa pyrkimyksiä lisätä sukupuolten tasa-arvoa ja isien osallistumista varhaiseen hoivaan. Samalla on herännyt kysymyksiä siitä, voivatko nämä uudistukset vaikuttaa perheiden rakenteisiin tai lapsilukuun pitkällä aikavälillä.
Tutkimus osoittaa, että uudistukset, jotka lisäsivät isien valinnanvapautta vapaan ajankohdan suhteen, lisäsivät selvästi vapaan käyttöä. Erityisesti vuoden 2010 uudistus lisäsi nuorten vanhempien todennäköisyyttä saada toinen lapsi ja pysyä yhdessä.
Kokonaisuudessaan tarkasteltuna isyys- ja vanhempainvapaauudistuksilla ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta siihen, pysyivätkö vanhemmat yhdessä tai hankkivatko he lisää lapsia. Siten uudistukset eivät vaikuttaneet laajasti perheiden vakauteen tai tulevaan hedelmällisyyteen.
– Joustava ajoitus näyttää olevan tärkeä tekijä isien osallistumisessa. Samalla tulokset osoittavat, ettei isyysvapaan laajentamisella ole ei-toivottuja vaikutuksia perherakenteisiin tai syntyvyyteen, Lauro Carnicelli toteaa tiedotteessa.
Hänen mukaansa tulokset osoittavat, että perhevapaapolitiikan vaikutukset voivat jäädä rajallisiksi, jos tavoitteena on muuttaa perherakenteita tai syntyvyyttä.