Saudi-Arabian, Turkin ja Pakistanin perjantaina allekirjoittama puolustussopimus on kirvoittanut kommentteja lukuisilta turvallisuuspolitiikan ja Lähi-idän asiantuntijoilta. Useiden asiantuntijoiden mukaan puolustusyhteistyön syventymisen taustalla on kasvava epäluottamus Donald Trumpin Yhdysvaltoihin, samalla kun uusi liittouma herättänee huolta etenkin Israelissa ja Iranissa.
Turvallisuuspolitiikan asiantuntija, Eurasia Group-riskianalyysiyhtiön perustaja Ian Bremmer kutsuu puolustussopimusta ”islamilaiseksi liittoumaksi”.
– Saudi-Arabian, Turkin ja Pakistanin puolustussopimus – joka on käytännössä keskeinen islamilainen liittouma – on suora reaktio Yhdysvaltojen ja Iranin väliseen sotaan sekä siihen, että Yhdysvaltoihin ei enää luoteta alueen turvallisuuden takaajana, Bremmer kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
Puolustusliitto vie Lähi-idän tilannetta hyvin toisenlaiseen suuntaan kuin Yhdysvaltojen Trumpin presidenttikausina kätilöimät Abraham-sopimukset, Bremmer toteaa. Sopimusten myötä useat arabimaat ovat tunnustaneet Israelin, ja Yhdysvallat on toivonut etenkin Saudi-Arabian liittymistä prosessiin.
Israelilainen tutkija, INSS- ja Atlantic Council-ajatushautomoissa vaikuttava Danny Citrinowicz toteaa uuden sopimuksen todennäköisesti aiheuttavan Israelin johdossa jonkin verran levottomuutta, mutta suurimman häviäjän löytyvän kuitenkin Teheranista.
– Turkki, Pakistan ja Saudi-Arabia eivät tahdo sotaa Iranin kanssa. Sopimuksella on kuitenkin potentiaalia muuttaa alueellista voimatasapainoa, joka on viime aikoina kallistunut yhä enemmän Teheranin suuntaan.
– Vaikkei se johtaisikaan muodollisen Iranin-vastaisen liittouman syntymiseen, kolmen merkittävän sunnivaltion tiiviimpi yhteistyö – joista jokaisella on erilaiset sotilaalliset, taloudelliset ja geopoliittiset voimavaransa – tekee Iranin strategisesta toimintaympäristöstä aiempaa monimutkaisemman, Citrinowicz kirjoittaa X:ssä.
Citrinowicz arvioi etenkin saudien pettyneen viime aikoina Yhdysvaltoihin, ja siksi yrittävän vahvistaa turvallisuuttaan uusin keinoin. Vasta tositilanteessa kuitenkin paljastuu, onko kyse aidosta turvallisuusyhteistyöstä tai pelkästä ”poliittisesta solidaarisuuden julistuksesta”. Sopimuksen arvo voidaan mitata nopeasti.
– Huthien jatkuvat hyökkäykset Saudi-Arabiaa vastaan ovat välitön testi. Tulevatko Pakistan ja Turkki osallistumaan merkittävällä tavalla huthien vastaisiin operaatioihin? Huthit ovat jo ampuneet alas turkkilaisvalmisteisen Bayraktar-dronen, vaikka sitä ilmeisesti operoi Saudi-Arabia eikä Turkki itse. Tällä erolla on merkitystä, Citrinowicz arvioi.
– Paljon suurempi kysymys on, mitä tapahtuu todellisen alueellisen eskalaation yhteydessä. Sanotaan esimerkiksi, että Iran vastaa Yhdysvaltojen iskuun hyökkäämällä Saudi-Arabian öljyinfrastruktuuria vastaan. Olisivatko Turkki ja Pakistan silloin todella valmiita sotilaallisiin toimiin Irania vastaan? Juuri tällaisissa tilanteissa solidaarisuusjulistukset törmäävät geopoliittisen todellisuuteen.
Ankara ja Islamabad eivät toivo konfliktia Iranin kanssa, israelilaistutkija huomauttaa, joten yhteistyöhön liittyy yhä suuria epävarmuustekijöitä.
LUE MYÖS:
Saudi-Arabia, Turkki ja Pakistan sopivat yhteistä puolustuksesta