Venäjällä on venäläisasiantuntija Aleksandr Baunovin mukaan käynnissä kolme toisiinsa liittyvää kehityskulkua. Ensinnäkin asenteet Vladimir Putinia kohtaan ovat hänen mukaansa muuttumassa.
Toiseksi taloudellinen optimismi ja siihen kytkeytyvä tyytyväisyys arkeen ovat hiipumassa. Kolmanneksi ihmiset ovat vihdoin ymmärtämässä, että Venäjä ei voi voittaa sotaa Ukrainaa vastaan.
Vuosittain 9. toukokuuta järjestettävän voitonpäivän paraatin on ollut tarkoitus viestiä voimasta ja rohkeudesta, mutta tänä vuonna se kertoi pikemminkin heikkoudesta ja pelosta, yhdysvaltalaisen Carnegie-ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmassa työskentelevä Baunov kirjoittaa analyysissaan.
– Voittajia ei tuomita, kuten Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin tapasi sanoa. Mutta häviäjät voidaan tuomita – ja ihmiset ovat alkaneet tuomita Putinin. Koko valtiokoneisto, hallitus, parlamentti, media, kirkko ja turvallisuuspalvelut yrittävät edelleen peitellä virhettä, jonka Putin teki vuonna 2022 käynnistäessään täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, mutta epäonnistuvat siinä yhä useammin, Baunov toteaa.
Hänen mukaansa Putin on menettämässä taikansa. Valta on edelleen jakamattomasti hänen käsissään, mutta sen lumo on hiipumassa.
– Myös hänen todellinen olemuksensa on paljastumassa. Ihmiset näkevät yhä useammin vanhan miehen, jonka löysän puvun alla on laihat jalat ja surkastuneet lihakset. Sotaa edeltävää, paljain rinnoin hevosta ratsastavaa Putinia on nyt mahdotonta kuvitella, Baunov jatkaa.
Venäjän diktaattori ei hänen mukaansa vain näytä vanhalta ja väsyneeltä, vaan myös hänen puheensa on muuttunut sekavaksi ja toisinaan merkityksettömäksi. Hän harhautuu usein aiheesta, hapuilee ja eksyy yhä useammin kuvitteelliseen maailmaan.
– Putin ei enää herätä luottamusta edes hallitsevan eliitin keskuudessa. Takuumiehen sijaan hänestä on tulossa rasite, Aleksandr Baunov huomauttaa.
Ukrainan iskut tehoavat
Venäjän sisäisen ilmapiirin muutos ei johdu hänen mukaansa niinkään turvallisuuspalvelujen kiristyneistä otteista, hallinnon kriitikoista kuin myöskään järkevistä voimista Kremlin sisällä.
Kyse on pikemminkin siitä, että Ukrainan asevoimien kyky iskeä tuhoisasti öljynjalostamoihin, varastoihin ja muihin kohteisiin eri puolilla Venäjää vaikuttaa nyt myös niihin, jotka olivat aiemmin valmiit sulkemaan silmänsä sodalta.
– Ukrainan kiivaan vastarinnan ja sotateollisen vallankumouksen yhdistelmä on johtanut sotilaalliseen pattitilanteeseen ja tehnyt rintamasta tappovyöhykkeen. Jopa kaikkein ”patrioottisimmat” sotaa kannattavat venäläisbloggaajat ovat lakanneet vaatimasta yleistä mobilisaatiota, koska se merkitsisi vain lisää droonien tappamia ihmisiä, Baunov sanoo.
Myös Kremlin laskelmat, joiden mukaan länsimaiden talous romahtaisi ensin, ovat osoittautuneet vääriksi. Venäjän oli määrä saavuttaa tavoitteensa sotilaallisen ylivoiman ja taloudellisen vakauden avulla, mutta niin ei ole tapahtunut.
Venäjän johtoa ohjaa nyt Baunovin mukaan ennen kaikkea pelko. Samaan aikaan epävarmuus sodan lopputuloksesta nakertaa Putinin koko hallinnon perustuksia.
– Järjestelmä on yhä pystyssä, mutta syrjäytymässä, eikä sitä enää nähdä entisellään. Yleisessä mielialassa on alkamassa muutos, joka avaa odottamattomia mahdollisuuksia, jotka ovat yhtä aikaa sekä kiehtovia että kauhistuttavia, asiantuntija kiteyttää.