Uudellamaalla sijaitseva Kerava on yksi Suomen huonomaineisimmista kaupungeista. Kaupunkiin yhdistetään lukuisia kielteisiä mielikuvia levottomuudesta, päihdeongelmista, syrjäytymisestä ja rikollisuudesta.
Iltalehti kävi paikan päällä kysymässä, mitä mieltä keravalaiset itse ovat elämästään pahamaineisessa kaupungissa. Haastatteluista piirtyy kaksijakoinen kuva: ongelmat tunnistetaan, mutta moni pitää Keravan mainetta liioiteltuna.
Yli 25 vuotta Keravalla asunut mies kertoo kaupungissa tapahtuvan asioita, jotka eivät vastaa hänen alkuperäistä mielikuvaansa rauhallisesta pikkukaupungista.
– Luulin, että tämä on rauhallinen paikka, mutta tämä ei ole sitä, hän sanoo IL:lle.
Kommentillaan hän viittaa esimerkiksi ilkivaltaan, polkupyörävarkauksiin ja viime vuosina yleistyneeseen huumeongelmaan.
Kaupungin sosiaaliset ongelmat näkyvät myös tilastoissa. Kelan tiedoissa perustoimeentulotukea sai Keravalla 11,4 prosenttia asukkaista, mikä oli Suomen kunnista toiseksi korkein osuus. Koko maassa osuus oli 6,4 prosenttia.
Paikallisten mukaan vähävaraisuus, työttömyys ja päihdeongelmat näkyvät etenkin keskustassa ja aseman ympäristössä. Useampi haastateltu kertoo myös huumeiden käytön tulleen aiempaa näkyvämmäksi.
Keravalla on toinenkin puoli
Paikallisten kuvauksissa kaupungista nousee esiin myös täysin toisenlainen Kerava. Keskustan ulkopuolella on vehreitä omakotitaloalueita, luontoa ja lapsiperheille sopivia palveluita. Asumisen edullisuus on houkutellut kaupunkiin asukkaita muualta pääkaupunkiseudulta.
Yksi Keravan selvimmistä valttikorteista on sijainti. Helsingin keskustaan pääsee junalla runsaassa 20 minuutissa. Osa IL:n haastattelemista keravalaisista huomauttaakin, että matka Helsingin keskustaan voi olla lyhyempi kuin monesta Helsingin omasta kaupunginosasta.
Myös keravalaisiin liitettyihin mielikuviin suhtaudutaan kaupungissa huumorilla. Osa haastatelluista kertoo kohdanneensa ihmettelyä tai vinoilua kotipaikkansa vuoksi, mutta samalla paikallisylpeys vaikuttaa vahvalta.
Huono maine voi elää vuosikymmeniä
Kerava ei ole ainoa mainehaitasta kärsivä suomalainen kaupunki. Esimerkiksi Poriin on pitkään liitetty mielikuvia kehityksen kelkasta jääneenä, sisäänpäin kääntyneenä ja väkivaltaisena vanhana teollisuuskaupunkina, jonka asukkaita on pidetty hankalina ja jopa ”junttimaisina”. Väkivaltaisen kaupungin maineella on myös historiallista pohjaa, sillä Pori sijoittui vielä viime vuosituhannen puolella pitkään väkivaltatilastojen kärkipäähän.
Tuoreen tutkimuksen mukaan Pori on Suomen onnettomin kaupunki. Vertailussa porilaiset arvioivat myös tyytyväisyytensä omaan elämäänsä muiden kaupunkien asukkaita heikommaksi.
Myös Lahteen on juurtunut sitkeä maine ”huumekaupunkina”. Mielikuvaa ovat ruokkineet etenkin huumeiden käyttöä kartoittaneet jätevesitutkimukset sekä kaupungin asema huumeiden kauttakulku- ja jakelupaikkana.
Muita huonomaineisina pidettyjä suomalaiskaupunkeja ovat esimerkiksi Kemi ja Kouvola, joihin liitetään mielikuvia taantuvista ja ankeista paikkakunnista. Etenkin Kouvolaa ja Poria arvostellaan toistuvasti myös betonipainotteisesta ja ankeaksi koetusta kaupunkikuvasta.
Keravan tavoin näidenkin kaupunkien maineissa sekoittuvat vanhat stereotypiat, todelliset ongelmat ja mielikuvat, jotka voivat säilyä pitkään sen jälkeen, kun kaupunki itse on muuttunut. Aina kielteiset mielikuvat eivät kuitenkaan ole syntyneet tyhjästä, vaan niiden taustalla voi olla todellisia ongelmia ja paikallisia erityispiirteitä, vaikka asukkaat eivät maineesta pitäisikään tai tunnistaisi siitä omaa kotikaupunkiaan.
LUE MYÖS:
Tässä on Suomen onnettomin kaupunki – tutkija yllättyi tuloksesta
Vanhat teollisuuskaupungit eriytyvät – miksi Vaasa kasvaa, mutta Pori ei?