Suomen vanhat teollisuuskaupungit ovat kulkeneet viime vuosikymmeninä hyvin erilaisiin suuntiin.
Aluetutkija ja Turun kaupungin strategiajohtaja Timo Aro jakaa ne nykyisen kehityksen perusteella kolmeen ryhmään.
Ensimmäisessä ryhmässä oleva Vaasa on selvästi plusmerkkinen, kasvava ja uusiutunut teollisuuskaupunki. Toisessa ryhmässä olevat Pori, Rauma ja Kokkola ovat edelleen vahvoja vienti- ja satamakaupunkeja, mutta niiden väestökehitys on jäänyt vaisuksi. Kolmanteen ryhmään kuuluvissa Kemissä, Imatralla, Kouvolassa ja Kotkassa teollisuuden rakennemuutos on johtanut työpaikkojen vähenemiseen ja pitkään jatkuneeseen väestötappioon.
– Kehityskulut ovat hyvin erilaisia. Vaasa on vahvasti plusmerkkinen. Kokkola, Pori ja Rauma ovat enemmän plus–miinus-ryhmää. Sitten on vahvasti miinusmerkkisiä teollisuuskaupunkeja, Aro sanoo Verkkouutisille.
Vaasa uusiutui korkeakoulujen avulla
Vaasa on Aron mukaan puhtain esimerkki teollisuuskaupungista, joka on onnistunut sekä uusiutumaan että kasvamaan.
Kaupungin menestys ei perustu vain teollisuuden säilymiseen. Vaasan seudulle on muodostunut vahva energiateollisuuden keskittymä, jossa yritykset, korkeakoulutus sekä tutkimus- ja kehitystoiminta tukevat toisiaan.
Kaupungissa toimivat Vaasan yliopisto, Vaasan ammattikorkeakoulu, Åbo Akademi ja ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu Novia. Niiden koulutusohjelmat ovat kytkeytyneet tiiviisti energia- ja teknologiateollisuuden tarpeisiin.
– Vaasa on tänä päivänä ehkä enemmän yliopistokaupunki kuin perinteinen teollisuuskaupunki. Korkeakoulut ovat tukeneet kaupungin kasvua erittäin vahvasti, Aro sanoo.
Juuri yliopistorakenne erottaa Vaasan esimerkiksi Porista, jossa ei ole omaa yliopistoa.
– Suurin ero on yliopistoissa. Se on tehnyt ratkaisevan eron kaupunkien kehitysurien välillä.
Miksi vahva teollisuus ei enää riitä?
Toisen ryhmän muodostavat Pori, Rauma ja Kokkola, jotka eivät sovi yksiselitteisesti menestyjien tai taantujien joukkoon.
Pori on tyypillinen esimerkki rakennemuutoksen koettelemasta teollisuuskaupungista. Kaupungissa on edelleen runsaasti vientiteollisuutta ja vahvaa satamatoimintaa, mutta samaan aikaan se kärsii korkeasta työttömyydestä ja muuttotappiosta. Kesäkuussa 2026 Porin työttömyysaste oli 14,9 prosenttia, mikä oli Satakunnan korkein.
Sama ristiriita näkyy osin myös Raumalla ja Kokkolassa. Kaikissa kolmessa kaupungissa on merkittävää vientiteollisuutta ja satamatoimintaa. Ne ovat lisäksi hyötyneet puhtaan siirtymän investoinneista, jotka uudistavat vanhaa teollisuutta ja synnyttävät uutta liiketoimintaa.
Pitkällä aikavälillä kaikkien kolmen kaupungin väestökehitystä on heikentänyt muuttotappio. Pori ja Kokkola ovat yltäneet yksittäisinä vuosina kasvuun, mutta pidempi kehitys on jäänyt vaisuksi. Raumalla väkiluku on vähentynyt jo pitkään.
Kaupunkeja vaivaa etenkin nuorten poismuutto. Porissa ja Kokkolassa on ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus, mutta Aron mukaan ne eivät ole riittäneet pysäyttämään nuorten ja korkeasti koulutettujen muuttoa suurempiin yliopistokaupunkeihin. Kaupungit eivät myöskään ole onnistuneet houkuttelemaan vastaavassa määrin korkeakoulutettuja asukkaita muualta Suomesta.
– Erityisesti Raumalla näkyy nuorten muuttotappio, Aro kommentoi.
Täysimittainen yliopisto vaikuttaa kaupunkiin yliopistokeskusta laajemmin. Se tuo enemmän tutkinto-opiskelijoita, tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä työpaikkoja yliopistotutkinnon suorittaneille. Tällä hetkellä niitä ei esimerkiksi Porissa tai Kokkolassa ole riittävästi.
Pori, Rauma ja Kokkola ovat kuitenkin onnistuneet monipuolistamaan elinkeinorakennettaan. Kokkolan vahvuutena on kemianteollisuuden keskittymä, kun taas Porissa ja Raumalla satamat ja uudistuva vientiteollisuus ovat auttaneet säilyttämään vahvan teollisen perustan.
Kemin ja Imatran alamäki on jatkunut pitkään
Kolmanteen ryhmään kuuluvat Kemi ja Imatra olivat pitkään Suomen vahvimpia teollisuuskaupunkeja. Niissä on edelleen kokoonsa nähden paljon teollisuutta, mutta väestö on vähentynyt jo useiden vuosikymmenten ajan.
Vaikea rakennemuutos näkyy myös työllisyydessä. Kesäkuussa 2026 työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli Imatralla 17,8 prosenttia ja Kemissä 17,1 prosenttia.
– Kaupunkien pieni koko tekee niistä haavoittuvia suurille teollisuuden muutoksille. Samalla korkeakoulut ovat jääneet etäälle, eikä alueille ole syntynyt riittävää osaajien, tutkimuksen ja tuotekehityksen keskittymää, Aro sanoo.
Imatran tilannetta on vaikeuttanut lisäksi Venäjän rajan sulkeutuminen. Lähellä sijaitseva Lappeenranta on puolestaan vahvistanut asemaansa yliopisto- ja korkeakoulukaupunkina ja saanut kasvua myös ulkomaisesta muuttoliikkeestä.
Aron mukaan Kemin ja Imatran suunnan kääntäminen olisi jo erittäin vaikeaa.
– Niissä suunnanmuutos edellyttäisi hyvin suurta käännettä. Teollisuustyöpaikkojen ja väestön rakennemuutos on ollut todella raju.
Kotkalla on Kouvolaa enemmän mahdollisuuksia
Kouvola on Aron mukaan yksi selvimmistä voimakkaan teollisen rakennemuutoksen kokeneista kaupungeista. Kaupungista on kadonnut paljon teollisia työpaikkoja, väestö on vähentynyt eikä alueella ole yliopistoa tai yliopistokeskusta.
Kotkan asema on parempi. Satama, merellinen sijainti, pääkaupunkiseudun läheisyys ja uudet investoinnit tarjoavat kaupungille mahdollisuuksia.
Mahdollisuuksista huolimatta kaupungin työllisyystilanne on edelleen vaikea. Kesäkuussa työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli Kotkassa 16,4 prosenttia.
Aluepolitiikan väliinputoajat
Aro ei mielellään kutsu kaikkia vaikeuksissa olevia teollisuuskaupunkeja taantuviksi. Esimerkiksi Pori, Rauma ja Kokkola ovat monilta osin uusiutuneet ja niillä on edelleen kasvupotentiaalia.
Vanhojen teollisuuskaupunkien erityinen tilanne on hänen mukaansa kuitenkin jäänyt aluepolitiikassa liian vähälle huomiolle.
Keskustelu on keskittynyt yhtäältä suuriin kasvukeskuksiin ja toisaalta maaseutu- ja muuttotappioalueisiin. Keskisuuret teollisuuskaupungit ovat jääneet näiden väliin.
– Ne [vanhat teollisuuskaupungit] ovat käyneet läpi erittäin voimakkaita muutoksia, mutta niiden kehittämiseen ei ole osattu suhtautua samalla tavalla.
Sama aluepolitiikka ei Aron mukaan sovi kaikille. Vaasa tarvitsee osaajia kasvavan teollisuuden tarpeisiin, Porin pitäisi muuttaa vahva teollinen perusta laajemmaksi työllisyydeksi ja Kemissä haasteena on pysäyttää pitkään jatkunut väestön väheneminen.
Osaamisrakenne ratkaisee
Suomessa väestö on viime vuosina keskittynyt voimakkaasti suuriin kasvukeskuksiin. Aro arvioi kaupunkien välisten erojen kasvavan edelleen 2040-luvulle tultaessa. Nykyiset vahvat kasvukaupungit (Helsingin seutu, Tampere ja Turku) ovat vahvoilla myös tulevaisuudessa, kun taas keskisuurten kaupunkien kehitys hajautuu.
Vanhojen teollisuuskaupunkien tulevaisuus riippuu ennen kaikkea siitä, pystyykö niiden teollinen ympäristö uusiutumaan.
– Kriittinen piste on osaamisrakenne. Onko alueella riittävästi korkea-asteen aloituspaikkoja sekä ammattikorkeakouluissa että tiedeyliopistoissa? Se heijastuu suoraan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja teollisuuden kykyyn uusiutua, Aro sanoo.
Yksittäinen tehdas ei enää ratkaise kaupungin tulevaisuutta. Ratkaisevaa on, pystyykö koko kaupunki uudistumaan sen mukana.
LUE MYÖS:
Suomi jakautuu vauhdilla itään ja länteen – Tämä ratkaisee voittajat ja häviäjät
