Moni ikääntynyt alkaa myöhemmällä iällä käydä läpi vuosikymmenten aikana kertynyttä omaisuuttaan ja jakaa tavaroitaan läheisilleen, kertoo ranskalainen Linternaute. Teeastiastot, vinyylilevyt, korut, taulut ja muut esineet voivat näin saada uuden omistajan jo ennen perinnönjakoa.
Kyse ei välttämättä ole vain tarpeesta saada lisää tilaa. Ilmiöön liittyy niin sanottu ”ruotsalainen kuolinsiivous” tai lyhyemmin pelkkä ”kuolinsiivous”, jossa ihminen vähentää ja järjestää omaisuuttaan etukäteen.
Ilmiön nimi viittaa ruotsalaiseen kirjailijaan Margareta Magnussoniin, joka on tehnyt ilmiötä tutuksi. Hänen mukaansa tavaroiden läpikäynti yleistyy monilla yli 70-vuotiailla, mutta samanlaista käyttäytymistä voi esiintyä jo 40–50-vuotiailla.
Ajatuksena on helpottaa läheisten työtä myöhemmin. Kun tavaroita järjestää jo eläessään, omaisten ei tarvitse kuoleman jälkeen käydä läpi kokonaista kotia ja päättää, mitä kaikelle tehdään.
Tavaroiden luovuttamiseen voi kuitenkin liittyä vahva tunneulottuvuus. Korun, perintöesineen tai muun tärkeän tavaran antaminen tietylle ihmiselle voi olla tapa siirtää eteenpäin suvun muistoja ja historiaa.
Tavaroiden jakaminen ei siksi välttämättä kerro aineellisista asioista irtautumisesta. Päinvastoin ihminen voi haluta juuri itse päättää, kuka tärkeän esineen saa ja millainen tulevaisuus sille tulee.
The Gerontologist -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan materiaalisen perinnön rakentaminen voi auttaa ihmistä kokemaan elämänsä merkitykselliseksi. Siihen voi liittyä ajatus symbolisesta kuolemattomuudesta eli siitä, että osa ihmisestä jatkaa elämäänsä läheisten muistoissa vielä kuoleman jälkeen.
Tavaroiden antaminen eteenpäin voi näin palvella kahta tarkoitusta. Se vähentää myöhemmin omaisten tehtäväksi jäävää työtä, mutta antaa samalla mahdollisuuden vaikuttaa itse siihen, kenelle tärkeät esineet päätyvät.
Siksi isovanhemman tarjoamaa vanhaa teeastiastoa, korua tai levykokoelmaa ei välttämättä kannata nähdä vain ylimääräisestä tavarasta luopumisena. Esineen mukana voi siirtyä eteenpäin pala hänen omaa historiaansa.