Iholle asetettuun laastariin kertyvä hiki ja sen sisältämät nanokokoiset vesikkelit eli eksosomit paljastavat tietoja elimistön tilasta ja voivat tuoda esiin merkkejä jopa erilaisista sairauksista.
Oulun yliopiston tutkijoiden kehittämän menetelmän sovellusmahdollisuudet ulottuvat sairauksien diagnostiikan lisäksi myös lääketeollisuuteen.
Eksosomit ovat pieniä kalvorakkuloita, jotka sisältävät runsaasti erilaisia molekyylejä kuten proteiineja, RNA:ta, DNA:ta ja solujen aineenvaihduntatuotteita. Lähes kaikki elimistön solut kykenevät erittämään eksosomeja. Niitä erittyy muun muassa rintamaitoon ja hikeen.
Eksosomeja ja niiden sisältämiä molekyylejä analysoimalla saadaan arvokasta tietoa elimistön ja kudosten tilasta.
Oulun yliopiston tutkijat kuvaavat tuoreessa artikkelissaan uudenlaisen menetelmän hien sisältämien eksosomien keräämiseen, uuttamiseen ja analysointiin. Tutkimuksessa kerättiin hikeä terveiltä ja tyypin 2 diabetesta sairastavilta koehenkilöltä iholle asetetun laastarin avulla.
Keksinnön taustalla on pitkäjänteinen tutkimustyö, jossa tavoitteena on kehittää kliiniseen käyttöön soveltuvia ei-kajoavia menetelmiä terveyden ja sairauksien seurantaan.
– Aloitimme ihmisen hien tutkimisen vuonna 2013, ja nyt työ kantaa hedelmää, tutkimusryhmää johtava professori Seppo Vainio kertoo tiedotteessa.
Pienen mittakaavan kokeista alkanut tutkimus on laajentunut, ja pitkäjänteisen kehitystyön tuloksena syntynyt menetelmä voidaan Vainion mukaan siirtää nyt laajempien potilasjoukkojen tutkimiseen.
– Kehittämäämme teknologiaa voidaan soveltaa hyvin laajamittaisesti erilaisiin kliinisiin tutkimuksiin. Näytteet on helppo kerätä potilailta esimerkiksi tarkastuskäyntien yhteydessä ja säilöä biopankkiin. Myös potilaiden toipumisen seuranta voi tulla mahdolliseksi, tutkijatohtori Nsrein Ali kertoo.
Hien eksosomeja voitaisiin Vainion mukaan hyödyntää paitsi sairauksien diagnostiikkaan myös terveysriskien ennakoimiseen ja torjuntaan, minkä lisäksi sovellusmahdollisuuksia löytyy lääketeollisuudessa.
Koska eksosomit kykenevät ylittämään monia elimistön biologisia esteitä, ne soveltuvat mainiosti kuljettamaan lääkeaineita eri kudoksiin.
Tutkimus on julkaistu International Journal of Molecular Sciences -tiedelehdessä.
